ABANDONED - my Soul (Completed)

Kaksi päivää helvettiin; 29.04-01.05

"Juna joka lähti Ostradin juna-asemalta kello 14.15 maanantaina 29.04, saapui määränpäähänsä, eli Vublianaan, New Yorkin osavaltion rajalle kaksipäivää ja 20 tuntia myöhemmin. (1.05 kello 23.09)"
Nyökkään.
"Olkaa hyvä ja jatkakaa, neiti Reeves"
Minä jatkan.

JUNALLA KESTI KAKSI PÄIVÄÄ JA YHDEN YÖ PÄÄSTÄ AMERIKAN HALKI LOS ANGELESISTA NEW YORKIIN.
Junavaunussa, täpötäysien vaunujen nurkassa on metallinen sanko jätöksille. Yö oli tuskastuttavan kylmä ja päivät purevia tuulineen. Vanhemmat tolkuttivat lapsilleen tiettyjä osoitteita, missä he tapaisivat sodan päätyttyä. Äiti ja isä tolkuttivat minulle ja muille vanhaa osoitettamme.
Toisen päivän päättyessä juna kuitenkin pysähtyi. Me jähmetyimme. Ulkona haisivat saasteet ja koirat haukkuivat ja ulvoivat. Ilmaa halkoivat valonheittimet. Kuuluu KLIK-KLAK- ääni, ja ovat avataan. "OUT! EVERYBODY OUT!"
Meidät revitään alas ja erotellaan miehiin ja naisiin. Tarkastetaan. Uutuutena on se, että ne jotka eivät läpäise tarkastusta, joutuvat jäämään junalle. Kaikki lapset, vanhukset, raskaana olevat. Raajarikkoiset. Kaksi kolmannesosaa joukostamme joutuu jäämään.
Meistä muodostetaan kaksi legioonaa, jotka marssitetaan leiriin. Leirissä käteemme tatioidaan sarjanumero. Omani, 2972 masentaa minua. Haluan itkeä, huutaa, raivota. En kuitenkaan tee mitään. Sillä siitä saisin vain kuulan korvieni väliin.
Meiltä viedään päällämme olevat vaatteemme jonka jälkeen meidät ajetaan kuraiselle takapihalle alastomina tuulen piiskattavaksi.

Kestää oman aikansa, kun meidät viimein viedään "suihkuun" joka paljastuu suureksi ladoksi, jota halkovat pitkät puupenkit. Meidät istutetaan niille. Hytisemme kylmästä.
Taaksemme ilmestyy lyhyt hiuksisia haamuja, jotka leikkaavat hiuksemme ja ajavat kaikki karvamme.
Olen kai huonossa kunnossa tai todella turta kylmän jäljiltä, koska en tunne mitään.
Katselen vain hypnotisoituneena, kuinka kastanjan ruskeat hiuskiehkurani tippuvat maahan.
Helvetti.
Julkisten hiusten leikkuun jälkeen meidät viedään suihkuun. Vesi ei edes ole viileää, se on jääkylmää. Seisomme suihkussa taas kerran tuntikausia, kunnes meidät ohjataan pukeutumaan. Meille tuodaan kasa harmaan raidallisia vaatteita. Kun jotkut alkavat kahmia niitä sylin täydeltä, sotilaat lyövät heitä puupampuillaan säälimättömästi. "Yksi kullekin!" Jyrähtää, ja lopulta vaatteet jaetaan. Saamme puukengät tai pitkävartiset nauhakengät, harmaan hameen ja harmaa raitaisen takin, jonka kangas on karheaa ja ryvettynyttä ja haisee kuolemalle. Saamme vielä päihimme jotkin huivin tapaiset kangassuikaleet. Sen jälkeen meidät juoksutetaan parakkeihin.
Tärisen kylmästä kun nukahdan.