Iskä anna sen olla

Luku 2. Pyydän, älä luovuta

Selitin Merjalle miltei kaiken. Kerroin kodista ja tilanteesta siellä. Kerroin siitä, miten vanhemmat eivät edes osanneet puhua toisilleen normaalisti.

Kerroin siitä, kuinka riitojen keskellä yritin saada ääntäni kuulumaan mutta lopulta turhauduin ja pakenin jonnekkin. Kerroin, ja itkin.

Merja kauhisteli, voivotteli ja yritti auttaa. Lopuksi hän pyyhki kyynelet poskiltani, rutisti minua tiukasti ja sanoi: "Ei ole mitään hätää. Saat jäädä luokseni muutamaksi yöksi, jos tahdot."
"Kiitos. Oon ainaki tän yön."

Laitoimme Merjan kanssa minulle pedin parisänkyyn hänen viereensä, paistoimme kulhollisen popcornia ja katsoimme elokuvia makoillen samalla peittojen alla.

Illalla Merja kysyi, haluaisinko rukoilla hänen kanssaan. Merja oli uskovainen, senhän vuoksi vanhempani olivat hänet kummiksi pyytäneetkin. Merja oli käyttänyt minua perhemessuissa ja jumalanpalveluksissa, joskus pienenä pyhäkoulussakin. Aina, kun olin Merjan luona yökylässä, rukoilimme yhdessä. Nyökkäsin, ja pistimme kädet ristiin.

"Rakas Jumala, siunaa minua ja Aadaa. Anna tilanteen Aadan kotona helpottaa, siunaa apua niin vanhemmille kuin hänelle itselleenkin. Siunaa, että minä osaisin auttaa häntä juuri niin, kuin on hyvä."
Rukoilimme vielä Merjan puolison sekä maailmanlaajuisten huolien puolesta. Kiitimme kuluneesta päivästä ja rukoilemme uutta huomista.

Aamulla herätessäni mietin, miten saisin koulukirjani ja muut tavarat kotoa. Ennen kuin kerkeän sanoa mitään, Merja ilmoittaakin:

"Soitin kouluusi, sait tämän päivän vapaaksi. Tahdotko jäädä tänne vielä useammaksi päiväksi? Jos tahdot, meidän täytyy hakea sinulle tarvittavat kamppeet kotoasi."

Nähdessään huolestuneen ilmeeni Merja lisää vielä: "En kertonut mitään, sanoin vain, että tarvitsisit päivän lomaa."

"Mä voisin ehkä mennä kotiin", tuumaan ja vedän sukkia jalkaan.

Avaan kotioven kuulostellen, mikä tilanne kotona on. Vilkaisen Merjaan, joka oli tullut saattelemaan minut. Merja nyökkää hyväksyvästi ja astelemme sisään. Äiti kurkistaa keittiöstä, kuka tuli.
Hän on jo palaamassa keittiöön, kun huomaa Merjan takanani.

"Merja!" äiti huudahtaa hämmästyneenä. "Mitä..miten..?"

"Kiitos, kun saimme lainata Aadaa", Merja hymyilee ja taputtaa minua olalta. "Minä lähden nyt jatkamaan työpaikkaa kohden."

Merja kuiskaa vielä minulle, että saan soittaa ja tulla käymään koska vain.

Oven painuessa lukkoon takanani äiti katsoo minua ärtyneesti.

"Mitä sääki huitelet tuolla ympäri kyliä", se sanoo myrkyllisesti.
"Ihan niinku et kotona vois olla. Mietitkö sä yhtää, mitä Merjaki meistä aattelee?"

Mulkaisen äitiin vihaisen katseen ja luikahdan huoneeseeni ohittaen kysymyksen.

"Sun pitäis sitäpaitsi olla koulussa, mitä sä täällä lorvit", äiti mäkättää vielä eteisestä.

Painan kuulokkeet korvilleni ja laitan niistä soimaan musiikkia.

"Pyydän, älä luovuta

Mä pyydän, vielä hetken aikaa

Anna mun oppaana kulkea

Ethän tuolta pimeästä löydä vastausta

Mä pidän sinusta huolen

Mä pidän sinusta huolen

Pidän sinusta huolen

Ehkä se saa sinut uskomaan

Että oon sun kuuntelija"

Painan kasvot tyynyä vasten ja annan kyynelten valua.

//saa edelleenki kommentoida ja kertoo mitä tykkäs.
Biisi tuossa on Stella - Kuuntelija