Iskä anna sen olla

Luku 5. Mansikkapirtelö kinuskikastikkeella

Kahvilassa on rauhallista. Muutama vanhus hörppii kahvia sanomalehteä lukien ja yhdessä pöydässä on äiti pienen lapsensa kanssa.
Minä selaan nuortenlehtiä ja etsin horoskoopit.

Jousimies.
Kipeät asiat elämässäsi tulevat esille. Ole hellä itseäsi kohtaan, mutta älä anna periksi. Sinulla on mahdollisuus selvittää asioita.

Kurtistan kulmiani. Horoskooppi tuntuu osuvan juuri kohdalleen. Selaan lehdestä esiin muotipalstan ja syvennyn uusimpiin hullutuksiin siemaillen minttukaakaotani.

Kahvilan oven tuulikello helisee. Nostan katseeni lehdestä, ja näen suunnilleen ikäiseni tytön saapuneen kahvilaan.

Hänen poskensa punoittavat ja hän on hengästynyt.  Vaaleat hiukset on kietaistu nutturalle. Tyttö astelee tiskille ja tilaa juotavansa tottuneena.

"Mansikkapirtelö kinuskikastikkeella."

Katselen, kuinka tiskin takana työntekijä valmistaa hänelle pirtelön ja lorauttaa siihen kastiketta. Tyttö alkaa kaivella rahaa taskustaan.

"Kaksi euroa, viisikymmentä, kaksikymmentä, pahus. Puuttuu 30 senttiä", hän tuskastelee.

Hetkeäkään empimättä huikkaan paikaltani: "Minä voin antaa sen puuttuvan rahan."

Myyjä ja tyttö kääntyvät katsomaan minua. Tytön kasvoilla välähtää ensin hämmennys, sitten huojennus ja lopulta hän väläyttää minulle ilahtuneen hymyn.

"Voisitko? Voi kiitos!"

Nousen paikaltani ja latelen muutaman sentin tiskille. Palaan tuolilleni, ja tyttö tulee pöytääni istumaan.

"Sopiiko että istun seuraasi?" hän varmistaa. Nyökkään.

"Kuka sä oot", kysyn. "Vähän tyhmä kysymys, mutta mikä sun nimi on ja minkä ikänen oot", lisään hymyillen.

"Mä oon Laura. Oon seittemäntoista. Opiskelen media-assistentiksi", tyttö luettelee. "Entä sä?"

"Aada, kuustoista. Vissiin samanikänen ku sä, täytän joulukuussa? Ja lukiossa oon."

"Joo", Laura vastaa pläräten juuri selaamaani lehteä.

Juttelemme niitä näitä, kunnes Laura saa juomansa juotua ja alkaa tehdä lähtöä.

"Mitä sä teet huomenna illalla?" hän kysyy sitten.

Kysymys tulee niin yllättäen, että minulta menee hetki vastata.

"Ei mulla ole suunnitelmia", vastaan sitten. Pyörittelen lusikkaa kaakaossani. Sitä on enää vain hieman jäljellä.

"Tule meille", Laura vastaa ja kirjoittaa sitten lehden kulmaan jotain. Hän repäisee kohdan irti, asettaa sen eteeni pöydälle ja hymyilee.

"Hei sitten!"

Katselen hänen loittonevaa selkäänsä, kun hän pyyhältää liikkeen ovista ulos ja vilkuttaa minulle vielä ikkunasta.

Sitten katson lappua. Siinä on puhelinnumero, osoite ja jokin nimimerkki. Pikaisella katsauksella huomaan, että tuolla nimimerkillä Laura löytyy ainakin instagramista ja snapchatista.

Tallennan numeron puhelimeeni, juon kaakaon lopun ja lähden sitten itsekin.

//oisko teistä huono idea lisätä tähän tarinaan ripaus rakkautta?😊