Sunshine ; l.h (Finnish)

5

Moikka:) Ilmotan nyt tässä alussa, että tässä luvussa on vähän tuolla lopussa ns. 'rankkaa' tekstiä. Tai jotain sellaista. Se selventää vähän Elizan taustoja, mutta sitähän ei muut vielä tiedä. Niin että se on vähän, ei niin soveliasta ehkä alle 13-vuotiaille. Varoitin.

"Tällänen! Tällänen! Tällänenkin pitää ottaa!" Michael intoilee ja viskoo koriin koulutarvikkeita. Onhan niitä hyvä olla kotonakin.

"Mike, niitä yliviivaus kyniä on tarpeeksi" Luke toteaa. Naurahdan Michaelin ilmeelle. Hän on suorastaan järkyttynyt.

"NIITÄ EI OLE KOSKAAN TARPEEKSI!" Poika huokaa ja mätkäisee Lukea. Tuntuu kuin olisin jo tuntenut pojat aina. Voin olla oma itseni, heidän edessään en ole mitään muuta. Jatkan matkaani. Käännyn ja törmään johonkuhun, taas.

"Anteeksi, en katsonut eteeni" sanon. "Ei se mitään" brunette tyttö sanoo. Hymyilen ja esittäydyn, "Mä oon Elizabella, sano vaa Eliza". Brunette alkaa hymyillä ja kättelee minua.

"Mä oon Quinn Waterson". Hymyilen takaisin, kunnes kuulen karjaisun takaani. Pyöräytän silmiäni ja katson mitä pojat tekivät.

Calum ja Ashton facepalmaavat, Michael nauraa maassa ja Luke yrittää pitää esineitä niiden hyllyissä. Hylly meinaa tippua pidikkeistään.

"Auttakaa nyt sitä" komennon ja jatkan matkaani. Pojat terävöityvät ja auttavat Luken pinteestä.

"Sulla on erilainen akaentti, mistä oot muuttanut?" Quinn kysyy ja jatkamme toiselle hyllyvälille. "Lontoosta muutin, mutta oon kotoisin Irlannista" kerron ja tyttö nyökkää.

"Ootko ite kotoisin täältä?" Kysyn. Nappaan mukaani koko ajan lisää tavaroita. "Muutin Brisbanesta kesältä" Quinn sanoo ja ottaa tussipaketin.

"Moi Quinn" Michael sanoo, kun pojat tulevat luoksemme. "Moi Michael" Quinn sanoo. "Mistä tunnette toisenne?" Ashton kysyy.

"Meillä on yhdessä matikkaa ja fysiikkaa" Michael kertoo. Nyökkäilemme ja saan idean.

"Haluisitko tulla meidän kanssa Nando'siin?" Kysyn. Quinn kääntyy suuntaani ja nyökkää. "Kiva, eiköhän aleta lähtee. Kiva saada joku tyttö, poikien lisäksi" nauran. Pojat 'murjottavat', siitä mitä sanoin. Kohta he kuitenkin nauravat.

"MICHAEL. Ne on mun ranskalaiset!" Calum valittaa ja ottaa Michaelin pitsaa. Katson Quinnin kanssa poikien sekoilua.

Nappaan Lukelta nopeasti kanaa, kun tämä katsoo poikien kinaa. Luke kääntyy minuun päin ja ottaa minulta ranskalaisia. Teen 'murjotus' ilmeeni ja otan pojalta lisää ruokaa.

Lopulta kaikki otamme toisiltamme ruokaa ja nauramme. Lopetamme vasta kun ruoka on loppunut.

Kävelemme hiljaisuudessa. Päätämme mennä luokseni, ainakin vähäksi aikaa. Quinn ja Michael juttelevat jostain fysiikan jutusta, Ashton heittää välillä kommentteja, Luke puhuu puhelimessa ja minä kävelen Calumin vieressä.

"Sä et oo kertonut miksi muutit tänne?" Calum kysyy. Mumisen jotain 'kerron myöhemmin' kaltaista. Calum nyökkää ja antaa asian olla.

"Tuleekohan Quinnista ja Michaelista joskus pari?" Ajattelen ääneen. "Saattaa tulla. Ne ainakin sopisivat toisillensa" Calum nauraa. On ihanaa nähdä ihmisiä iloisina.

Saavumme asunnolleni ja vien ostokseni makuuhuoneeseen. Kuulen kun muut juttelevat ja siirtyvät olohuoneeseen. Laitan tavarani ja menen sohvalle istumaan.

Ulkona on alkanut satamaan ja tullut todella pimeä, siis todella pimeä. Yhtäkkiä kuuluu ukkosen jyrähdys ja sähköt menevät. Menen paniikkiin. En pidä pimeästä, varsinkaan kun ulkona myrskyää.

"Eli onko jossain taskulamppuja tai kynttilöitä?" Kuulen Ashtonin kysyvän. En pysty vastaamaan. Tuijotan ikkunasta ulos, samalla muistot alkavat liikkua päässäni.

~~~

Ulkona jyrisee ukkonen ja sataa kaatamalla. Istun pikkuveljeni kanssa sängylläni ja luen hänelle tarinaa. Olen 13-vuotta ja veljeni on 11-vuotias. Rikerillä on myös vaaleat hiukset ja siniset silmät, mutta muu hänessä sitten onkin isältä saatua. Itsellänikin on vaaleat hiukset ja siniset silmät. Äidillämme on vaaleat hiukset ja isällä taas siniset silmät. Minussa on vain enemmän äitiä ja Rikerissä on taas isää.

Kuulen alhaalta taas huutoa. Tätä on ollut jo kauan. Vanhemmat juovat ja alkavat tappelemaan. Yllättäen kuulen heidän rymisevän yläkertaan. Käsken Rikerin mennä vessaan ja lukita ovi. Minulla on huoneessani oma vessa.

"Miksi?" Riker kysyy tietämättömänä. "Mene!" Käsken ja poika juoksee vessaan. Juuri kun ovi on kiinni ja huoneeni ovi paiskautui auki ja vanhemmat tulivat sisään.

"Tämä kaikki on syytäsi, senkin pieni huora!" Isäni karjuu. "Miksi sinun piti syntyä? Olet yhtä typerä kuin siskoni!" Äitini itkee? Miksi hän itkee. He alkavat kumpikin haukkumaan minua ja raivoamaan huoneessani. Lopulta kaikki riistäytyi käsistä.

Isä, oma isäni, löi minua. Äitini haukkui ja heitti minua tavaroilla.

Kaikki jatkui ensin päiviä, sitten viikkoja, kuukausia ja lopulta oli jo mennyt vuosi. Olin Rikerin kanssa puistossa. Rikerillä oli kaikki tavarat repussaan. Minun oli tehtävä jotain, ettei Rikerille kävisi mitään. Vien yöllä Rikerin orpokodin pihaan.

"Riker, sä et voi palata enään kotiin. Sä et ole turvassa. Täältä sä saat kodin ja oot turvassa. Mä en tekisi näin, ellei olisi pakko. Sä olet vasta 11, sulla on koko elämä edessä. Mä jään kotiin ja huolehdin äidistä ja isästä. Mä rakastan sua" sanon ja pyyhin kyyneleitä poskiltani.

"Rakastan sua" Riker kuiskaa ja jää orpokodin eteen. Hän on nyt turvassa, minä taas en. Tunsin sadepisaroita ja alkoi taas satamaan. Vielä onnekseni ukkonen päätti ilmestyä.

Kotona oli samanlainen myrsky. Minua lyötiin ja pahoinpideltiin. Ukkonen tuo aina mieleeni vanhempani, ja kaikki ne kamalat illat. Halusin kuolla. Halusin sitä niin paljon, mutta vanhemmat jättivät minut aina, juuri ja juuri henkiin. Mikään ei ollut enään hyvin.