Sunshine ; l.h (Finnish)

2.

Kiitos! Kiitos sinulle, joka painoit 🌟.

Herään auringonvaloon, joka tulee pienestä verhojen välisestä raosta. On lauantai, vasta maanantaina alkaa koulu. Käännän kylkeäni isossa parisängyssäni. En ole vielä tutustunut asuntooni, menin vain suoraan nukkumaan. Ei se minua edes haittaa. Avaan vähitellen silmiäni ja katson valkoista kattoa.

Kun vihdoin nousen sängystä, menen asunnon läpi. Minulla on yksi makuuhuone, vessa, parveke ja keittiö. Keittiö ja ns. olohuone on yhdistettynä. Olohuoneessa on beige divaani, tv, Playstation, tekokasvi, jalkalamppu nurkassa ja yksi taulu. Taulussa on niitty. Seuraavaksi käyn nopeasti parvekkeella. Siellä on kolme puutarhatuolia ja yksi pöytä. Vessassa on pesukone, kuivausrumpu, suihkukaappi ja muut tällaiset. Keittiö on perus valkoinen. Jääkaappi/pakastin yhdistelmä, mikro, kahvinkeitin, uuni ja hellat, työtasoja. Kaikki on.

Laitan kahvinkeittimen päälle ja alan tehdä itselleni leipää. Hyräilen samalla Demi Lovatoa. Syön leipäni ja otan kahvini parvekkeelle. Päälläni on pinkki pitkähihainen ja harmaat verkkarit. Hiukset pistän nopeasti nutturalle.

Katson kun ihmiset menevät töihinsä ja lapsia alkaa tulla ulos leikkimään. Onneksi en asu ihan keskustassa.

"Huomenta" joku sanoo. Säikähdän ja meinaan tiputtaa kahvikuppini. Käännän pääni ja näen saman blondin.

"Huomenta" sanon. Alan hymyillä automaattisesti. Asia mikä kulkee suvussa, hymyilemme paljon. "Saanko tietää sun nimen?" Poika kysyy.

"Elizabella Hart" kerron ja käännän katseeni takaisin pihaan. "Luke Hemmings" poika sanoo. Nyökkään ja juon kahvini loppuun. "Saanko kysyä. Kuinka vanha oot?" Kysyn.

"Kysyit jo, mutta oon 16 ja syntynyt -99" Luke kertoo. "Mäkin olen -99" naurahdan. Luken naamalle tulee myös hymy. Pojalla on kaunis hymy. Lähden hetken hiljaisuuden jälkeen takaisin sisälle.

~~~

Katson tietokoneeni näyttöä. Luen blogia, jota ystäväni pitää. Lukuhetkeni keskeyttää koputus. Otan lasit pois päästäni ja nousen sohvalta. Menen ovelle. Katson itseäni vielä kerran eteisen peilistä. Päälläni on edelleen harmaat verkkarit, mutta nyt minulla on sinivalkoinen huppari. Avaan oven ja sieltä paljastuu neljä poikaa.

"Moi! Sä oot siis Luken uus naapuri" valkohiuksinen poika toteaa. Nyökkään. "Mä oon Calum" aasialaiselta näyttävä poika esittäytyy. "Meillä oli syy tulla tähän" Luke murahtaa.

"Olisiko sulla jauhoja? Me haluttais jotain leipoa" yksi pojista kertoo. "Me ei haluta leipoa! Me halutaan jotain syötävää! Ashton olet idiootti" valkohiuksinen poika tuhahtaa.

"Michael, sä haluat syötävää ja pakotit meidät kysymään jauhoja" Calum puhuu. "Mä voin katsoa, jos mulla on" sanon ja annan pojille luvan tulla sisälle.

Alan kaivaa keittiön kaappeja. Tietenkin jauhojen pitää olla ylimällä hyllyllä!

"Anna mä autan" Luke sanoo ja kurkottaa jauhoihin. Luke saa jauhot, mutta pojan ote lipeää ja jauhot tippuvat päälleni. Olen varmaan ihan valkoinen. Luke yrittää olla nauramatta, mutta epäonnistuu siinä hyvin. Katson poikaa. Otan jauhopussin ja heitän Luken päälle jauhoja.

"Toi ei ole reilua!" Luke nauraa valkoisena. "Nyt tiedät miltä musta tuntuu" nauran. Keittiöön saapuu pian muutkin pojat.

"Hetkeksi käännyn ja Luke on jo uuden naapurin kanssa ruokasodassa" Ashton sanoo ja hieroo naamaansa. Katsomme Luken kanssa toisiamme, saamme saman ajatuksen. Otamme jauhoja ja heitämme poikia. Nyt meillä on iso jauhosota.

"Eliza! Jauhot tais loppua" Luke ilmoittaa. "Eikai!" Nauran lattialla. "Jos nyt tehdään niin. Joku lähtee Elizan kanssa kauppaan ja kolme muuta siivoaa tän sotkun" Ashton ohjeistaa.

"Mä lähden kauppaan!" Michael sanoo salamana. "Kaikki käy eka vaihtamassa vaatteensa. Onneksi, me yövyttiin just Lukella. Michael lähtee kauppaan ja muut alkaa siivoomaan" Ashton käskyttää. Kaikki katoavat keittiöstä, Ashton mukaan lukien. Hengitän syvään ja lähden vaihtamaan vaatteitani.

Vaihdan päälleni siniset pillifarkut ja mustan neuleen. Hiukset letitän löysälle letille. Uskallanko jättää kolme tuntematonta poikaa asuntooni? He voivat viedä vaikka mitä. En kerkeä ajatella loppuun, kun ovea aletaan jyskyttää. Menen paniikkiin.

Lukittaudun vessaan ja alan hengittää syvään. Se on varmaan vain yksi pojista. Miksi menen aina paniikkiin? Hän ei ole täällä. Kaikki on hyvin. Avaan varovasti vessan oven ja menen hiljaa ulko-ovelle.

"Eliza? Michael täällä" poika sano oven toiselta puolelta. Avaan oven hitaasti ja varmistan, että Michael on siellä. Huokaisen, koska vain Michael on siellä.

"Kaikki hyvin?" Poika kysyy. Nyökkään. "Uskaltaako noita jättää mun asuntoon?" Kysyn suoraan. Michael nyökkää ja alkaa hymyillä. Luken asunnon ovi aukeaa ja sieltä astelee ulos Calum. Calum ei sano mitään, vaan menee suoraan asuntooni.

"Okei, hän ei puhu paljoa" mutisen. "Se on vaan niin ujo. Tuu lähetään" Michael naurahtaa ja lähdemme portaisiin. Miksi luotan näihin poikiin?