Sunshine ; l.h (Finnish)

21.

"Mitä sä sanoit?" Kysyn uudestaan, kun en ole tukehtumassa. Tiedän että pidän Lukesta, mutta rakastanko?

"Sä rakastat sitä" Ashton toistaa. Ei näin! En halua vaarantaa Lukea yhtään enempää.

"Ei! Mä en rakasta sitä! Mä olen vain vähän kiintynyt, mutta rakastunut? Ei rakkautta ole olemassa" teko nauran ja menen keittiöön. Otan ison lasin vettä ja alan juomaan.

"Miksi sä käyttäydyt noin? Toi ei ole sulle normaalia?" Ashton kysyy. Laitan lasin tiskipöydälle ja käännyn poikaan päin.

"Mä en ole koskaan rakastunut, tai ollut rakastettu" sanon. "Sun vanhemmat rakastaa sua!" Ashton sanoo. Naurahdan ja nielen kyyneleeni. En halua puhua Ashtonin kanssa vanhemmistani.

"Ei ne rakastanut, eikä ne tee sitä vieläkään" kuiskaan. Ashton katsoo minua.

"Mä olin vahinkolapsi. Mun äiti ei kerennyt tehdä aborttia, koska raskaus oli jo niin pitkällä" sanon. Katson Ashtonia suoraan silmiin. Pyyhin hihallani kyyneleet ja huokaisen.

"Sellanen mä olen. Vahinko, luuseri, hylkiö. Ei mua voi kukaan rakastaa" sanon ja kävelen takaisin sohvalle. Ashton istuu viereeni ja katsoo minua koko ajan.

"Miksi sä et kertonut kellekkään meistä?" Poika kysyy huolissaan. "Mä kyllä kerroin Lukelle. Kerroin sille vähän enemmänkin, mä luotan siihen" sanon suoraan.

"Etkö sä luota meihin muihin, edes muhun?" Ashton kysyy. "Tietenkin, mutta mulla on syyni" kuiskaan. Ashton vain tuhahtaa ja avaa telkkarin.

~~~

Juoksen märillä kaduilla. Kaikkialla kaikuu naurua ja kiljuntaa. En tiedä mihin olen menossa, mutta jalkani tietävät. Saavun kerrostalolle ja alan juosta portaita ylös. Saavun asunnon kohdalle, jonka numero on 27. Ryntään sisään ja näen Luken makaavan maassa.

"Miksi?! Miksi teet näin?!" Huudan, kun kyyneleet valuvat poskillani. Joku tulee taakseni ja käännyn. Siinä hän seisoi. Silmissä loistaa murhanhimo ja suu on pelottavassa virneessä.

"Miksi et voinut jo silloin, tehdä loppua kaikelle!" Huudan. "Eihän tämä olisi sitten näin hauskaa" hän nauraa.

Tunnen kuinka veri alkaa valua vaatteilleni. Hän laittoi kädessään olevan puukon vatsaani. Katson häntä.

"Mä vielä joskus rakastin sua" kuiskaan ja kaadun maahan. Viimeinen asia minkä näen, on hänen kasvonsa. Ne kylmät ja kovat kasvot.

Herään omaan kiljaisuuni. Olohuone on pimeänä ja Netflixistä menee jokin Frendien jakso. Missä Ashton on? Nousen istumaan. Muistan että nukahdin ja silloin Ashton istui vielä vieressäni.

Lähden etsimään asunnosta. Keittiössä palaa valo. Katson keittiötä, mikä pullottaa tyhjyyttä. Yksi asia kiinnittää silmääni. Jääkaapin ovessa on keltainen muistilappu.

'Jouduin lähtemään kotiin. Harry sairastui ja vanhemmat on töissä:( En ajatellut herättää -Ash xxx'

Nyt selvisi sekin asia. Alan avata verhoja ja vasta sitten katson kelloa. Kello on vasta viisi aamulla.

Sitten tajuan sen. HUOMENNA ON JOULU! Alan hyppiä ja kaivaa laatikoita. Mutta, missä vietän jouluni?

Istun lattialle ja nojaan seinään. Olin päättänyt, että en lennä Irlantiin jouluksi. Annan pojille tänään heidän lahjansa, huomenna katson elokuvia ja syön. Mitä muutakaan tekemistä minulla on? Eka kerta tämäkin. Yksin jouluna. Heh, että olen iso luuseri.

Säikähdän, kun oveeni koputetaan. Jään paikalleni ja odotan, jos henkilö lähtisi pois. Kuka edes on toisten ovilla, kello viisi aamulla?! Seuraavaksi lukkoa ränkätään ja ovi avataan.

"Bella, mä huomaan että oot hereillä" kuulen Luken nauravan. Ryntään eteiseen ja halaan poikaa. Olen kuin pikkutyttö, joka juoksee isänsä syliin.

"Lucas! Hei" sanon ja pussaan poikaa nopeasti. "Hei" Luke sanoo ja riisuu kenkänsä.

"Mitä teet täällä? Varsinkin näin aikaisin" kysyn. Luke hymyilee ja ohjaa minut sohvalle. Menen pojan syliin ja annan blondin kertoa.

"Mä kävin eilen äitillä. Heräsin aikasin ja halusin nähä sut. Olisin vaan tullut tänne ja yllättänyt sut aamulla, mutta olit jo hereillä" Luke kertoo.

"Näin painajaista ja en saanut enään unta. Sunhan piti olla siellä yötä?" kerron. Luke nyökkää ja alkaa leikkimään hiuksillani. "Lähdin jo illalla, koska äiti teki joulu juttuja" Luke kertoo. Nyökkään.

"Mulla on kysymys. Koska oot täällä joulun, joutuisit viettämään sen yksin-".

"Tiedän"

"Älä keskeytä!" Luke tiuskaisee, kuin pikkutyttö. "Mä kysyin äitiltä ja se toivotti sut, tervetulleeksi Hemmingsien jouluun. Te ootte jo tavannu ja äiti oikeastaan ehdotti tätä".

"Oikeasti? Mä rakastaisin tulla" sanon ja menen vatsalleni. Katson Lukea ja hymyilen. "Ilmotan myöhemmin äitille" Luke hymyilee ja pussaa nenänpäätäni.

Rakastanko Lukea? Kysymys pyörii päässäni, ympäri ja ympäri. Lopulta teen päätöksen. Tiedän mitä tunnen.

UUSI LUKU! UUSI LUKU! Musta tuntuu, ettette jaksa lukea enään. En kai mä julkaise liian tiheään tahtiin? Mulla on vaa intoa ja ideaa kirjottaa tätä:D