Sunshine ; l.h (Finnish)

15.

"Kiitos, minulla oli todella kivaa" sanon ja katson Lukea. "Niin minullakin". Olen avaamassa asuntoni ovea, kun Luke ottaa vyötäröstäni kiinni ja pyöräyttää ympäri. Luken huulet löytävät tiensä omilleni. Hymyilen suudelman läpi. Olen niin onnellinen. Kaikki on hyvin. Irrottaudumme ja menen sisään. Kuulen Luken sanovan vielä jotain, mutta annan sen olla.

Käyn pesulla ja vaihdan vaatteeni. Kuulen puhelimeni soivan olohuoneessa ja riennän sinne, ennen kuin puhelu katkeaa. Se on ärsyttävintä. Vastaan puheluun, ilman että katson soittajaa.

"Haloo?"

"Hei! Et vastannut aikaisemmin. En kai herättäny?"

"Et herättänyt Niall. Olin ulkona"

"Ulkona kavereiden kanssa vai treffeillä?"

"Treffeillä"

"Kuka tämä jätkä on? Tai ei haittaa vaikka olisi tyttökin!"

"Niall! Poika tämä ihan on! Muistatko kun kerroin Lukesta ja muista?"

"Tietenkin! POJAT OOTTE VELKAA VIIS PUNTAA! SE MENI TREFFEILLE LUKEN KANSSA!"

"Soitan facetimen" sanon ja lopetan puhelun. Etsin sovelluksen ja menen soittamaan serkulleni ja muille pojille.

"MOI! Eliza, mitä kuuluu? Menitkö treffeille Luken kanssa? Niall sano että menisit ja kuulemma menitkin, mutta me ei uskota. Sano että menit Ashtonin kanssa!" Louis kertoo.

"Sano että menit jonkun muun kanssa! Ettei se ollut kukaan sun kavereista" Liam käskee. Pian kaikki pojat ovat sohvalla ja sanovat kenen kanssa minun olisi pitänyt mennä ulos.

"Rauhottukaa ja antakaa mun kertoa" sanon ja pojat hiljentyvät. Huokaisen syvään ja alan kertoa. "Menin treffeille Luken kanssa, joka on yksi niistä mun kavereista" sanon.

Pojat murisevat ja kaivavat lompakoistaan rahaa. Kaikkia antavat rahaa Nialille, joka vain hymyilee. "Miksi annoitte Nialille rahaa?" kysyn ja nojaan kämmeneeni.

"Me lyötiin viidestä punnasta vetoa, että meet treffeille jonkun kanssa. Niall kannusti Lukea, Louis Ashtonia, Harry Calumia, Zayn Michaelia ja mä, ehdotin jotain 'ulkopuolista'"  Liam kertoo ja naurahtaa. On tuo yksi aina positiivinen. Pyöräytän silmiäni ja hymyilen. On kiva nähdä poikien naamat pitkästä aikaa.

"Näytä Luken kuva!" Harry huutaa yhtäkkiä. Naurahdan ja etsin puhelimeni. Etsin hyvän kuvan pojasta ja näytän sen. Kuvassa Luke makaa sohvalla, pehmopingviini kainalossaan ja nukkuu. Poika oli tullut aikaisin aamulla luokseni, oli lauantai.

~~~

Herään koputukseen ja murisen. Katson kelloa, se on vasta seitsemän. Lopulta ovi aukeaa ja joku tulee sisään. Ainoastaan Lukella on avain, joten henkilö on Luke. Suljin silmäni uudestaan ja yritin jatkaa uniani. Minulla ei ollut väliä, jos Luke oli minun tai omassa asunossaan. Minullakin oli Luken asuntoon avain, jos yöllä esim ukkostaisi. Luke kävi makuuhuoneeni ovella ja lähti johonkin.

Kun heräsin seuraavan kerran. Asunnossa tuoksui ruoka. Nousin ylös ja menin keittiöön. Keittiössä minua odotti aamupala, pannukakkuja ja kahvia, paistettua kananmunaa ja pekonia, paahtoleipää ja paljon vihanneksia. Luke ei ollut keittiössä, joten suuntasin olohuoneeseen. Siellä poika nukkui pehmopingviini kainalossaan. Otin pojasta kuvan ja herätin tämän. Poika halusi tehdä minulle aamupalan, koska oli nimipäiväni. Luke oli saanut kaiken valmiiksi, mutta oli sitten nukahtanut.

~~~

Naurahdan muistolle, mikä kiinnittää poikien huomion.

"Mikä naurattaa?" Zayn kysyy. "Muistelin vain kun otin tuota kuvaa". Juttelemme vielä tunnin, sitten lopetamme. Kello on jo paljon ja huomenna olisi koulua.

Juuri kun olen menossa sänkyyn, puhelimeni soi uudestaan. Tällä kertaa Luke on soittaja.

"Hei" sanon.

"Hei"

"Oliko sulla jotain asiaa?"

"Ajattelin kysyä keiden kanssa juttelit äsken. Näistä seinistä kuulee aika hyvin läpi ja ne huusi" Luke naurahtaa ja hymyilen.

"Ne oli mun serkku ja sen kaverit. Sähän tiedät mun tarinan"

"Älä puhu siitä! Se on menneisyyttä"

"Se vaan sattuu hirveesti" sanon ja alan nyyhkyttää.

"Mä ymmärrän, vaikka en ole kokenut mitään tollaista"

"Joskus mun tekee mieli vaan luovuttaa" nyt itkuni alkaa vahvistua.

"Bella, rauhoitu. Mua sattuu kuulla sun itkevän" Luke kertoo.

"Sori, mä lopetan tän puhelun. Ei mun sulle pitäis näitä vuodattaa" sanon ja lopetan puhelun. Alan itkeä vielä enemmän. Muistot sattuvat vain liikaa. Sänky menee alaspäin vieressäni ja Luke kiertää kätensä ympärilleni. Tällaista se on, Luke ilmestyy aina silloin kun tarvitsen jotakuta eniten. Luke on minun joku.

Joku joka aina siellä, kun itken. Joku joka kuuntelee murheitani, ilouutisia, tarinoita, juoruja, kaikkea mitä päähäni tulee. Joku joka on aina korjaamassa minua, kun hajoan palasiksi. Joku joka suojelee minua pahalta. Joku, jonka kanssa voin juhlia. Joku, johon voin luottaa.

Joku joka on aina siellä, kun muut eivät ole.

Heippa ihanat! Teitä ilmestyy koko ajan lisää. Aamulla lukijoita oli 149 ja nyt niitä on 250. 100 lisää, kiitos. Mä oon vaa niin innoissani ja iloinen. Aamulla rupesin vain kertomaan mun kaverille, joka ei tiedä tästä koko paikasta mitään. Mun piti vaan tuulettaa jollekulle. Toivottavasti pidit:)