Sunshine ; l.h (Finnish)

19.

Odotan Calumin luokan edessä. Lukella on nyt kaksoistunti maantietoa ja minulla on seuraava tunti Calumin kanssa. Kun ovi vihdoin aukeaa. Oppilaita alkaa virrata ulos ja kun näen Calumin, repäisee tämän pois laumasta.

"Meillä on nyt historiaa" sanon. "Se Michaelin mainitsema, demoni ope, alko opettaa meille historiaa" Calum kertoo. "Miksi?" Kysyn. "Lukkarit vaihtui, varmaan siksi" Calum sanoo.

Saavuttuamme luokkaan, menemme suoraan taakse. Opettaja ei ole vielä täällä. Mutta ei haittaisi, vaikka ei tulisi ollenkaan. Opettajan nimi on Mr. Gather. Nimi on jostakin tuttu, mutta en muista mistä.

Luokka hiljenee salamana, kun luokan ovi aukeaa. Katson opettajaa. Ei! Ei se voi olla hän. Opettaja katsoo luokkaa. Kun hän katsoo minua, jää tämä tuijottamaan hetkeksi. Se on hän. Tunnen kuinka pulssini kiihtyy ja käteni alkavat täristä.

Opettaja alkaa kertomaan jotain. En pysty kuuntelemaan. Kaikki muistoni alkavat kiertää päässäni. Hän löysi minut. Hän jumalauta löysi minut.

Nostan hitaasti ja epävarmasti käteni. Mr. Gather katsoo minua ja nyökkää.

"Saanko mennä terveydenhoitajan luokse?" Kysyn. Minua pelottaa tällä hetkellä. "Miksi?" Mies kysyy. Meinaan inahtaa, koska pelkään niin paljon.

"Mua pelo-, siis mulla on huono olo" mumisen. Tarvitsen Luken nyt. Tarvitsen häntä heti!

"Olitte ensin sanomassa jotain muuta. Mikä on oikea syynne?" Mies jatkaa. "Minulla on huono olo ja-, ja-" en pysty lopettamaan lausetta.

"Päästäkää Eliza nyt ulos täältä!" Calum ärähtää. Inahdan pienesti ja alan kerätä tavaroitani.

"Teille ei annettu lupaa lähteä!" Opettaja huudahtaa luokan edestä. Tunnen kuin paniikki kasvaa sisälläni. Kuulen kuinka askeleet lähenevät minua. Katson ja huomaan opettajan tulevan luokseni.

Otan reppuni ja juoksen ulos luokasta. Kuulen huutoja perästäni, mutta tällä hetkellä minua ei kiinnosta. Juoksen ulos koulurakennuksesta ja koulun alueelta. Miten hän löysi minut?

~~~

Istun makuuhuoneeni nurkassa, peittoon kääriytyneenä. Olen saanut useamman viestin. Mutta vain yksi pyörii mielessäni.

Tuntematon numero: Kerro jollekulle, ihana Luke Robert Hemmings ei näe enään valoa!

En voi vaarantaa Lukea. En tiedä mitä teen. En voi kertoa kellekkään hänestä. Hän ei saa koskeakaan Lukea. Juuri kun luulin kaiken muuttuvan hyväksi, kaikki kaatuu.

Kuulen kuinka ulko-oveni aukeaa. Menen paniikkiin. En pysty ajattelemaan suoraan. Se ei ole hän. Kaikki hyvin. Yritän rauhoittua, mikä on mahdotonta.

Luke ryntää huoneeseen ja halaa minua. Annan kaiken tulla ulos. Alan itkeä. Kaikki se pelko ja liika ajattelu, annan niiden tulla kyyneleiden mukana ulos. Olen loukussa.

"Mitä tapahtui?" Luke kysyy. "Sain yllättäen paniikkikohtauksen ja romahdin" valehtelen osin. En saanut yllättäen paniikkikohtausta, sen aiheutti eräs henkilö. Luke huomaa varmaan valehteluni, mutta ei kysele enempää. Minun pitää miettiä, mitä tulen tekemään.

"Pidän susta tosi paljon" kuiskaan. Haluan Luken tietävän sen, että välitän hänestä aina. "Mäkin pidän susta".

Tää on lyhyt, tiedän sen. Nyt tapahtu vähän:) Toi opettaja liittyy jotenkin Elizaan ja sen menneisyyteen. En kuitenkaan kerro vielä miten. Se kuitenkin aiheuttaa yhden ison jutun, tän kirjan lopussa. Juonipaljastuksia😂