Sunshine ; l.h (Finnish)

9.

Kello on noin kuusi ja olen kävelemässä asunnolleni. Muut jäivät vielä Calum autotalliin. Minulla ei ole hirveän hyvä olo, joten päätin lähteä. Ulkona paistaa aurinko vielä pitkään, vaikka on jo syksy. Parina viimeisenä päivänä on vain satanut, joten kaikkialla on nyt lätäköitä ja märkää. En pidä märästä, muualla kuin suihkussa.

Ohitseni ajaa auto ja se lennättää kaikki vedet päälleni lätäköstä. Olen varmaan kipeä ja nyt ainakin mutainen. Huomasin autossa istuvan henkilön. Kuka muukaan kuin Rita, Luken tyttöystävä. Mikä hänellä on minua vastaan? En ole tehnyt mitään! Saatan olla ihastunut vähän Lukeen, mutta hän on varattu. En aio iskeä varattua tai varsinkaan ystävääni, joka on onnellinen suhteessaan.

Haukottelen ja katson eteeni. Asunnolleni olisi vielä matkaa, noin 10 minuuttia. Olen väsynyt, kylmissäni, likainen ja kipeä. Haluan vain nukkumaan.

Ennen kuin tajuankaan, oksennan viereiseen puskaan. Oksennettuani, istun kivetykselle ja painan polvet rintaani. Olen väsynyt ja keskellä katua kipeänä. Suljen silmiäni hetkeksi ja kaikki pimenee.

~~~

Makaan jollain pehmeällä, joka ei kyllä ole katukivetys. Toivon että kukaan pervo ei kidnapannut minua. Olen niin heikkona, en jaksa edes avata silmiäni. Tuttu mintun tuoksu leijailee nenääni. Haluan avata silmäni ja nähdä missä olen. Kuulen hiljaista puhetta, yritän tunnistaa ääntä. Minulla ei ole enään kylmä ja olokin on vähän parempi, ihan vähän. Lopulta saan avattua silmiäni vähän. Näen tutun huoneen, mutten tunnista kenen se on.

"Huomenta Auringonpaiste" joku sanoo hiljaa. Yritän löytää äänen huoneesta, mutta epäonnistun. Haukottelen ja suljen silmäni. En ole pervon kynsissä, sen tiedän.

"Kuka oot? Missä mä oon?" Kysyn hiljaa. Minusta ei kyllä lähtisikään enempää ääntä.

"Tässä on Luke, oot mun luona. Löysin sut eilen kadulta nukkumasta ja kipeenä. Sulla on paljon kuumetta ja olit oksentanut kadulle. Kaikki hyvin" poika kuiskaa. Nyökkään, ei hän varmaan edes huomannut sitä. Mumisen jotain kiitoksen kaltaista.

"Nouse ylös! Oot nukkunut jo 16 tuntia" Luke sanoo ja nostaa minua. Nousen hitaasti ja yritän avata silmiäni.

Hiljalleen totun huoneen valoisuuteen ja näen kunnolla. Luke hymyilee edessäni minulle.

"Huomenta" mumisen ja yritän nousta. Kaadun kuitenkin takaisin, koska minua alkoi huimata. "Rauhassa Bel, sulla ei ole kiire" Luke sanoo ja lähtee keittiöön.

Yritän nousta uudelleen ja tällä kertaa pysyn pystyssä. Katson itseäni ja huomaan vaatteeni. Joku on vaihtanut vaatteeni, enkä halua edes tietää kuka. Mitä väliä sillä edes on? Minulle se on ihan sama.

Kävelen hitaasti kylpyhuoneeseen. Luke antaa minulle pyyhkeen ja käskee suihkuun. Luke on nähtävästi käynyt asunnossani ja hakenut tarvikkeitani.

Käyn nopeasti suihkussa, pesen hampaat, laitan toiset verkkarit jalkaani ja löysän t-paidan. T-paidan alle laitan kuitenkin urheiluliivit. Harjaan hiukset ja laitan ne nutturalle. Meikata minun ei tarvitse, olen kipeä enkä ole menossa mihinkään. 

Istun keittiön pöydän ääreen ja lyön pääni pöytään. Tuntisi kuin olisin krapulassa ja pahassa sellaisessa. Luke antaa minulle mansikka jogurttia ja teetä. Alan syödä jogurttia. Lukella on tuhdimpi aamupala, mutta hän ei ole kipeä. Hän voi syödä kunnolla.

"Yhtään parempi olo?" Luke kysyy. Nyökkään ja alan hiljalleen juoda teetäni.

"Lucas?" Kysyn. "Niin?" Luke vastaa. "Miksi et vaan vieny mua kotiin, nyt sullakin on iso riski sairastua" sanon.

Luke katsoo minua, kuin olisin sanonut juuri huonon vitsin. "Et oo tosissas. Oot mun paras ystävä, en mä jätä sua yksin. Hoidan sut kuntoon, vaikka saattaisin sairastua itse" Luke kertoo ja katsoo minua silmiin.

"Sitten mä hoidan sut kuntoon" naurahdan. Luke nyökkää ja hymyilee. Rakastan pojan hymyä. Se on aina niin aito ja Luken silmistä näkyy iloisuus. Olen iloinen, että olen saanut tuollaisen ihmisen, jota voin sanoa ystäväksi. Olen pitkästä aikaa oikeasti iloinen.

"Kiitos" kuiskaan. En ole varma halusinko pojan kuulevan, mutta Luke kyllä kuuli sen. "Mistä?"

"Teidän ansiosta, sun ansiosta, mä olen iloinen oikeasti. Mun ei tarvitse murehtia ja surra asioita. Mä voin olla taas iloinen" kerron. Luken kasvoille kasvaa suuri hymy ja alan hymyillä itsekin.

Luke nousee ja tulee halaamaan minua. "Lucas, voit tulla kipeäksi" sanon pojalle. "Ei se haittaa. Sähän hoidat mut terveeksi?" Poika kysyy.

"Aina".

Hei! Mitä pidit? Olisi kiva, jos uskaltaisit kommentoida. Ei ole tietenkään pakko, mutta kiva olisi. Piakkoin uusi luku:)