Mystery Boy→ [VALMIS]

Luku 14.

-Namjoon
•
•
•
Aloin käymään kamppailua menneisyyteni kanssa ja lopulta nostin käteni lyödäkseni tuota nuorta naista. "Kim Namjoon, et kai sinä aijo minua lyödä? Kyllä sinun pitäisi muistaa minut", nuori nainen puhui virnuillen. Mieleeni ei muistunut yhtään mitään. "Et ilmeisesti muista minua. Nimeni on Hirai Momo", Momo virnisti ja nyt päähäni iski entiset ajat mieleen. Momo oli yksi pahimmista yö seuroistani. Tönäisin hänet pois päältäni, sillä en halunnut jälleen vajota niin alas. Nainen lähestyi minua uhkaava virne naamallaan ja toivoin vain, että joku pojista tulisi piakkoin takaisin. Onnekseni baarin tarjoilija näki ahdistukseni ja kuljetti naisen vaivalloisesti ulos baarista. "Ki-kiitos", änkytin tuolle suloiselle lyhyt hiuksiselle naiselle. Nainen hymyili minulle ja nyökkäsi. "Olen Amber Josephine Liu, mutta kavereitten kesken Amber", hän selvensi iloisesti. "Kim Namjoon", sanoin ja riensin ulos Jinin ja Jiminin luo.

Aikamme istuttuamme ulkona, halusimme lähteä jo nukkumaan. "Lähdetään katsomaan niiden kahden vointi ja lähdetään", Jin sanoi.
Katsoin tiskille ja Amber odotti siellä tilausta kuljetettavaksi. Amber hymyili minulle ja tunsin punan nousevan kasvoilleni. "Namjoon auttaisitko? Nämä kaksi ovat aivan humalassa", Jimin kysyi naurahtaen ja nosti Yoongin harteilleen. Itse otin Hoseokin reppuselkään ja lähdimme vaivalloisesti raahautumaan Yoongin kotiin.

-Jimin
•
•
•
Tiputimme nämä kaksi eteisen lattialle. Oli aika raskasta kantaa Yoongia, vaikka hän ei paina tarpeeksi paljoa mieheksi. Käskin poikien herätellä nuita kahta ja lähdin itse etsimään Kookieta ja Taehyungia. Näin sitten heidät nukkumassa kylki kyljessä sohvalla. He vain nukkuvat parhaina kavereina vierekkäin, ei muuta.
Eikö?
"Jungkook me tulimme nyt takaisin", kuiskasin pojan korvaan. Jungkook säpsähti hereille ja löimme päämme yhteen. Naurahdin, kun Jungkook hieroi otsaansa tuskallisena. Jungkook siirsi Taen päätä ja laittoi pojan mukavasti nukkumaan sohvalle. Itse me menimme katsomaan, onko pojat vielä heränneet humalan tilasta. Yoongi ja Hoseok ovat edelleen sammuneita ja veimme molemmat pojat nukkumaan Yoongin sänkyyn.

-Jungkook
•
•
•
"Minä taidan lähteä omaan kotiin täksi yöksi", Namjoon, Jimin ja Jin sanoivat.
"Eikö joku teistä voisi jäädä tänne avukseni, sillä mulla on aamulla kaksi krapulassa olevaa henkilöä hoidettavana ja sokea mies", anelin pojilta. Onnekseni Jimin suostui jäämään kanssani ja tietenkin Namjoon sai aiheen virnuiluun.

Pojat lähtivät ja minä menin tekemään itselleni nuudelit. Kuului kolistelua ja voihkaisu. Menin katsomaan ja näin Jiminin portaikon alapäässä ihmeellisessä asennossa. En pystynyt pitämään nauruani ja voin vain toivoa, ettei kukaan herännyt. "Taehyung on parempi portaissa, vaikka ei näe mitään, mutta sinä sentään näet jotain", sanoin edelleen nauraen. Jimin mulkaisi minua ja ja lähti ylös. "Heei mikä sulle tuli", kysyin hieman hämilläni. Jimin kääntyi minuun päin ja sanoi apeasti, "sulla ja Taella näytti olevan niin herkkä hetki sohvalla, että ihme että minun kaatuminen naurattaa". Jimin meni vierashuoneeseen ja minä seurasin häntä. Tavallaan ymmärsin mitä hän tarkoitti. Nyt olisi aikani kertoa tunteeni hänelle, ennenkuin on liian myöhäistä. Avasin oven ja Jimin oli sillä hetkellä vaihtamassa yöpaitaansa päälleen. Näin kumminkin hänen absinsa ja olin hieman kateellinen hänen vartalostaan. Halasin Jiminiä takaa päin ja kuiskasin hänen korvaansa, "Jimin jos et tiennyt, niin sinä olet se ketä minä rakastan. Ethän ole mulle vihainen?" Jimin kääntyi ja hänen ilmeensä oli hämmentynyt. Virnisti hänelle ja yhdistin huulemme suudelmaan. Siirsin omat käteni Jimin lanteille ja pojan omat kädet eksyivät jo valmiiksi sekaisin oleviin hiuksiin.

Tuntui siltä, kuin joku tarkkailisi meitä. Irtauduin hetkeksi pojasta ja käänsin pääni ovelle. Ja kyllä Taehyung seisoi oviaukossa. "Jos ette tienneet, niin tuo maiske kuuluu ihan kivasti tuonne alas, mutta saanko kysyä ketkä kaksi siinä ovat?" Tae kysyi ja hänenkin naamansa levisi virnistykseen. Kaikilla on aina ongelma virnistellä. Huoh. "Saat kysyä, mutta saanko olla vastaamatta", en oikeastaan kysynyt, vaan tokaisin. Taehyung naurahti. "Jungkook? Oho, en olisi uskonut. Luulin ettet voi rakastaa ketään perheesi jälkeen", Taehyung sanoi, mutta tajusi vasta jälkeenpäin mitä sanoi. Katsoin Jiminiä ja pelko vallitsi kehoni. Irrottauduin tuosta pojasta ketä rakastin ja rakastan aina enemmän ja enemmän. Kävelin pois huoneesta ja lysähdin sohvalle istumaan. Taehyung huutaa, että on pahoillaan, mutta ei en käsitä. Kuulen kuinka joku kävelee luokseni ja tiedän, ettei se ole Tae, koska askeleet ovat liian varmat. Henkilö istuu viereeni ja kääntyi kasvotusten kanssani. Tunnistin sen Jiminiksi. "Jungkook voin odottaa. Minulla ei ole minnekään kiire. Haluan vain että olet valmis", Jimin sanoi rauhallisella äänellä ja se sai minut myös rauhoittumaan. "Jimin minä olin valmis, mutta aina kun joku mainitsee perheeni, alan taas pelkäämään, että satutan sinua", puhuin hiljaisella äänellä, mutta tarpeeksi kovaa, että Jimin kuuli sen. Jimin nyökkäsi ja halasi minua. Kehoni vallitsi lämpöinen ja rauhallinen tunne. "Jimin minä olen valmis. Haluatko olla tota mun poika kaveri?" Mutisin tuon korvan juureen. Jimin siirsi minua hieman taaksepäin, jotta näkisi kasvoni. Jimin suuteli minua ja hänen ei tarvinnut sanoa edes mitään. Minä ymmärsin.

Siinä aikamme oltua, Taehyung hiippaili luoksemme. "Jungkook olen oikeasti pahoillani", Tae mumisi ja ryntäsin halaamaan poikaa. Tunsin kuinka pojan suu kääntyi hymyyn. "Lähdetään kaikki nukkumaan. Kello on jo kolme ammuyöstä", sanoin haukotellen. "Joo, meillä on aamulla kädet täynnä töitä siivoten oksennuksia kämpästä", Jimin sanoi pienesti nauraen. Taehyung asettui sohvalle kanssani nukkumaan ja Jimin meni vierashuoneeseen. Kaaduin sängylle hymyillen ja kuulin Taen mutisevan unissaan, "olen niin pahoillani". Hymähdin nuille sanoille ja halasin poikaa. Muiden mielestä saattaisi olla outoa halailla toista nukkuessaan, mutta se on meille normaalia.

-Yoongi
•
•
•
Ouh. Herään kauheaan päänsärkyyn. Katson viereeni ja nään siinä Hoseokin. Jungkookin pitäisi olla tuossa. En muista mitään, muuta kuin joimme Hoseokin kanssa baarissa. Taidettiin vähän liikaakin juoda. Tunnen kuinka kurkustani alkaa nousta jotain. Tiedän heti mikä on tulossa ja ryntään vessaan.

Kun olen saanut oksennettua itseltäni aivot pihalle, Hoseok juoksee itsekin vessaan. Kuulen kuinka Taehyung ja Jungkook nauravat meille. Ärähdän mielessäni.
Kun olemme saaneet molemmat tyhjennettyä itsemme, lähdemme alas aamupalalle. Jungkook onkin valmistanut nuudeleita, mutta Jinin kokki taidoilla nuo eivät ole mitään.

"Jännittääkö, kun huomenna lähdetään jo harjoittelemaan bändiä varten?" Taehyung kysyy ja nyökkäämme kaikki yhtäaikaa. "En näe, jos liikutatte vain päätämme", Taehyung sanoi mutisten ja vastasimme kaikki myönteisesti. Tämän päivä ajattelimme vain rentoutua ja antaa nuiden kahden parantaa oloaan buranoitten kera.

Nyt kaikki vaikutti valoisalta, mutta hehheh, niin sopii luulla...

Lopetin mielestäni sopivaan kohtaan tällä kertaa, mutta en sitten tiedä kumminkaan. Toivon että tykkäätte ja kommentteja on taas mukava kuulla:))