Mystery Boy→ [VALMIS]

Luku 30.

-Jimin
•
•
•
Ei helvetti. Park Eun-Kyung!!

Käännyin hiljalleen itkevää tyttöä kohti. Sumu oli hävinnyt ympäriltäni. Tuo tyttö oli saanut mieleni vakaaksi myrkyltä. "Ji-jimin oppa?" Eun-Kyung kysyi kauniilla äänellä. En vielä katsonut tytön silmiä, sillä silloin menisin aiva rikki. Olin kaivannut häntä niin kovasti. Mutta, miksi hän on täällä? Halaan tyttö ja päästämme molemmat kyyneleet valumaan. Irtaudun halauksesta ja tuijotin siskoni silmiä. "Missä olet ollut?" Eun-Kyung kysyi. Laskin katseeni. "En ole kuullut sinusta mitään yli kolmeen vuoteen", Eun sanoi. Pyytelin anteeksi siskoltani. "Muutimme isäni kanssa tänne, sillä vanhempamme erosivat", Eun kertoi. "Ai", tokaisin vain, sillä muuta en keksinyt. Kaksitoista vuotias siskoni tuhahti. "Haluaisitko tulla meidän kesämökille", kysyin siskoltani. Tuon kasvoille kirposi hymy ja hän nyökkäsi. Lähdimme kävelemään Australian yöllä kohti mökkiä.

-Hoseok
•
•
•
Olen onnellinen, sillä Yoongin ja minun asiani ovat hyvin. Katselen ikkunasta ulos ja silmääni pistää näky. Jimin kävelee jonkun häntä pienemmän tytön kanssa tänne päin. He käyvät kiivasta keskustelua, joten odotan heidän tuntevan toisensa. Jimin tulee ovesta ulos ja kohotan hänelle kulmiani. Jimin yskäisee, jotta saisi meidän huomiomme. "Tässä on siskoni Park Eun-Kyung", tuota en osannut odottaa, jonka Jimin sanoi. Jin ja Namjoon olivat heti tervehtimässä tyttöä, mutta minä ja Yoongi vain tuijotimme tuota.

Istuskelimme sohvalla ja tutustuimme lopulta Eun-Kyungiin. Se minkä tyttö tuli sanomaan, kumminkin pilasi aivan kaiken. "Jimin, eikös se tappaja poika ole teidän seurassanne?" Tyttö kysyi naurahtaen ja korosti sanaa TAPPAJA. Jimin meni ihan lukkoon. Hän inhosi sitä, jos joku kehtasi sanoa tuota hänen edesmenneestä poikaystävästään. "MITÄ PAHAA JUNGKOOK ON MUKA TEHNYT SULLE?! ALA MENNÄ!" Jimin huusi siskolleen, jonka oli tänään tavannut. Jimin juoksi ylös huoneeseen ja lukittautui sinne. Sanoimme tytölle, että hänen olisi paras lähteä. Tyttö sanoi meille haikeasti heipat ja lähti.

"Jimin avaa ovi", huhuilimme huoneeseen. Tämä on rankkaa meille kaikille, mutta minulla menee hermot jo siihen, että Jimin ei päästä irti. "JIMIN NYT SAAT LUVAN TULLA ULOS SIELTÄ, TAI MINÄ EN ENÄÄN JAKSA SINUA", huusin aivan turhaan. Ei minulla ollut mitään oikeuksia huutaa hänelle, mutta minulla meni hermot. Jimin käveli ovelle, mutta ei avannut sitä. "Lähde sitten", Jimin kuiskasi ja minä värähdin. Pojat käänsivät päänsä minuun, joka sai vihani liehumaan. "NO MINÄPÄ LÄHDEN. ELÄKÄ ODOTA TAKAISIN", huusin ja lompsin ulos talosta. Yoongi huusi minulle jotain, mutta halusin olla nyt yksin. En tietenkään tarkoittanut olla tulematta takaisin, mutta olin vain niin vihainen.

-Yoongi
•
•
•
Oho. Tätä en odottanut tälle päivälle. Olen samaa mieltä Hoseokin kanssa, että Jiminin on päästettävä irti Kookiesta. "Kunpa Hoseok tulee pian takaisin", Taehyung yhtäkkiä sanoi vierestämme. "Älä huoli. Hän tulee kyllä yöksi kotiin."

Kunpa pojat vain tietäisivät, että Hoseok ei tule takaisin, sillä...

Mulla on menny Nämä päivät laiskotteluun ja elämän miettimiseen, joten lukuja ei Oo tullu. Anteeks

Love Ya~