Mystery Boy→ [VALMIS]

Luku 20.

Halusin tehä nopeasti uuen luvun, koska en ollu millään kaavalla tyytyväinen tohon lukuun 19.
Mut teän kommentit pelastaa mun päivät<3

(Kaksi vuotta myöhemmin)

-Namjoon
•
•
•
Tätä päivää olemme odottaneet ikuisuuden. Olemme olleet viimeisen viikon todella täpinöissämme, sillä pian koko bändimme on koossa. Vaikka olen innoissani, olen myös jännittynyt, sillä Jungkook on voinut muuttua, mutta jotenkin en usko sitä.
Kaksi vuotta emme ole voineet pitää minkään laista yhteyttä, joten tapaaminen jännittää.
Olemme järjestäneet vapaapäivän harjoituksista, sillä Jungkook on meille tärkeämpi. Käännän päätäni katsomaan Yoongia ja hän katsoo jotain paperia käsissään. Hänen ilmeestä päätellen siinä lukee jotain hirveää. Lompsin Yoongin luo ja repaisen paperin hältä. "Ah, Namjoon teit mulle paperihaavan", Yoongi hyung kiroili. Hymähdin ja aloin lukea kirjettä.

Kuukausi aikaa, tai ette selviä
Roseanne Park

"Tää ämmä on ihan mielipuoli", tuhahdan ja Yoongi naurahti samalla, kun värkkäsi laastarin kanssa. "Hei siivotkaa tää aula. Kookie tulee jo noin parin tunnin päästä", Jin valitti ja me vain katsoimme häntä. Jin tuhahti ja alkoi itse siivota. Nauroimme Yoongin kanssa, kun kipitimme äkkiä pois paikalta. Meidän kuuden pojan välit vain paranevat ja olemme läheisempiä, kuin koskaan.
    Menimme Yoongin ja Hoseokin huoneistoon ja Jimin istuu Kookien sängyllä. "Hei rentoudu Chim Chim", nauroin lauseeni jälkeen. "Minä vain olen niin iloinen, että Jungkook tulee viimein, mutta entä jos se on löytäny itselleen uuden pojan?" Jimin kysyy ja se vasta saa minut nauramaan. "Luuletko sie että se babyface satuttais jonkun tunteita", sanoin Jiminille ja hänen ilmeensä kirkastui.

-Jungkook
•
•
•
Kaikki puhuvat Koreaa. YESS. Tämä on paikkani. Yongukin ja minun välille syttyi tulilanka, sillä sanoin etten pysty olemaan hänen tyttöystävänsä seurassa. Olen jännittänyt tapaamisesta, mutta niin innoissani. Vihdoin ja viimein olen bighit talon edessä. Seison siinä hetken, sillä en kykene menemään vielä sisälle. Joku mies kävelee ovelta luokseni. "Oletan Jeon Jungkook? Olen teidän managerinne ja olen iloinen, kun saan tavata tämän puhutun pojan", manageri selitti ja olin ihan hämmentynyt. Muistikuva entisestä manageristamme tulvi päähäni, joten aloin pelätä satuttavani tätäkin miestä. Pudistin aatteni päästäni ja kumarsin kohteliaasti tuolle miehelle. Hän ohjasi minut sisälle ja uskoi minun osaavan kulkea täällä. Kävelin aulaan ja sydän pomppasi kurkkuun. "JUNGKOOK!!" Pojat huusivat ja juoksivat luokseni. Kaikilla oli kyyneleet silmissä, jopa Yoongilla ja Namjoonilla. Seisoimme siinä hetken halaillen ja istuuduimme lopulta aulan sohville. Pieniä naurun tirskahduksia pääsi välillä jokaisen suusta. Minulta kyseltiin Lontoosta ja vastasin toden mukaisesti. Itse kysyin täällä oloa ja kaikki tuntui heillä menneen hyvin. Olin koko ajan hymy korvissa.

-Jimin
•
•
•
Olen iloinen Kookien paluusta, mutta huomaamattani väistelen hänen katsettaan ja jopa hän välttelee minun katsettani. Onkohan meidän suhde ohi? Toivon vain, että tämä johtuu jännityksestä, sillä Noh, kaksi vuotta on aika paljon. Jungkook on kasvanut pituutta, mutta hän on edelleen oma itsensä. Siirrymme Yoongin, Hoseokin ja Kookien huoneeseen. Namjoon vilkuilee välillä minua ja Jungkookia, sillä kurkimme toisiamme hiusten alta. "Pojat hei, mikä on?" Namjoon kysyi naurahtaen ja muutuimme Kookien kanssa molemmat täysin punaisiksi. Jungkook oli se rohkeampi ja nosti katseensa suoraan minuun väläyttäen hymynsä, jota olen kaivannut niin kipeästi. Muutun entistä punaisemmaksi ja hymyilen pää maassa. Jungkook naurahtaa reaktiolleni.

Istuimme ja juttelimme paljon. Jungkook oli yhtä lapsellinen kuin ennenkin ja hän hyppi ja pomppi sänkyjen päällä. Yhtäkkiä kuului "räks", ja Yoongin sänky meni rikki. "JUNGKOOK", Yoongi huusi ja me muut nauroimme. Jungkook juoksi selkäni taakse ja piti hartioistani käsillään kiinni. Tunsin hänen hengityksensä niskassani ja sain siitä kylmiäväreitä. Jungkook huomasi värähtelyni ja virnisti, mutta joutui juoksemaan taas pois, kun Yoongi tuli häntä mukiloimaan. Lopulta Hoseok suostui ottamaan Yoongin viereensä ja aloin miettiä, että onko heillä jotain.