Mystery Boy→ [VALMIS]

Luku 31.

-Hoseok
•
•
•
On jo aamuyö. Minun olisi jo varmaan parasta lähteä takaisin. Hieman nolottaa, kun huusin sillä tavoin. Lähden kävelemään laahustaen mökkiä kohti, jonne on n. 3km matkaa. Potkiskelen tyhjiä oluttölkkejä, jotka ryttääntyvät lopulta askelteni alle. Kuulen jonkun pysäköivän auton tyhjälle kujalle, johon en sen koommin kiinnitä huomiota. Kuulen myös allani olevan viemärin kannen alta huutoja. "Auttakaa~", kuuluu joku nuoren naisen ääni. Nostan kannen pois, jotta mahdollisesti näkisin sinne. Ei mitään. Vain pimeää ja synkkää. Kiljahdan, sillä rotta kiipeää sormeni päälle viemäristä. Huitaisen sitä ja se lähtee tiehensä. Avun huuto kuuluu jälleen. En voi vain jättää tätä tähän, vaan hyppään alas viemäriin. Kunpa olisin tiennyt pudotuksen olevan niin pitkä. Tömähdin n. 2m jälkeen maahan. Hieroim selkääni, johon tuli pistävä kipu. Unohdan kivun, sillä se ääni kuuluu jälleen. Juoksen ääntä kohti. Juostuani hetken, vastassani on odottamaton näky. Jiminin pikkusisko on sidottuna puupenkkiin. Ryntään tuon luokse. "Odota, autan sinua", sanoin tytölle hengästyneenä. Kohotan katseeni tyttöön, jonka suulle kiipeää pahoitteleva ilme. "Anna anteeksi Hoseok, mutta minun piti valita", tyttö sanoi ja kohotti kättään, jossa oli lasipullo. "Eun-Kyung lopeta. Ei sinun tarvitse", koitin kertoa tytölle, mutta joku kosketti olkapäätäni. Käänsin pääni ja siitä seisoivat tutut kasvot. Roseannen apurit.

-Namjoon
•
•
•
Missä se Hoseok viipyy. Pyörin ympyrää olohuoneen lattialla hermostuksissani. Muut pojat nukkuvat, paitsi minä ja Yoongi. Olemme molemmat huolesta lihavia. Yoongi ramppaa välillä ikkunalla ja lopuksi tuhahtaa, sillä siellä ei ole ketään. Emme puhu mitään, sillä ei ole oikeastaan mitään asiaakaan. Yhtäkkiä puhelimeni soi. "Kim Namjoon", vastaan puhelimeen.

-Yoongi
•
•
•
Namjoonin puhelin soi. Katson poikaa ja hänen ilmeensä muuttuvat joka toinen sekunti. Hänen silmissään välähti pelko ja ahdistus. Tiedän sen. "Selvä, me siis lähdemme parin tunnin päästä. Okei. Kiitos. Hei", Namjoon lopetti ja katsahti minua. "Lähdemme takaisin Koreaan", tuijotin Namjoonia. "Mutta Hoseok...", aloitin, sillä ilman häntä en lähtisi. "Sehän siinä onkin, sillä Hoseok on nähty kadulla myynnissä!", Namjoon huusi ja muut pojatkin heräsivät. Kerroimme pojille kaiken mitä tiesimme ja suuntasimme todella nopeasti meidän yksityiskoneelle.

-Jimin
•
•
•
Yoongi tärisee vieressäni. Hoseokia myytiin kadulla ihmisille. Olen huolissani hänestä. Lento tulisi olemaan aivan liian pitkä, sillä kuka tietää kuka Hoseokia tällä kertaa pakottaa seksiin. Emme puhu matkalla, muuta kuin tiettyinä aikoina. Yritän nukkua, mutta silmissäni välähtää kuvitteellisia/ todellisia pätkiä Hoseokin myynnistä. Jos se menee oikeasti nuin, en anna itselleni, enkä kellekkään nuille ikinä, siis IKINÄ anteeksi.

Inspiraatio iski. OMG

LOVE YA~

PS. NYT JOKA IKINEN MENEE LUKEEN VkookGirl JA __Taesbae__ TARINAT. NE ON IHUNII