Mystery Boy→ [VALMIS]

Luku 27.

-Namjoon
•
•
•
Kello on jo kymmenen ja harjoituksemme alkoivat seitsemältä. En kumminkaan voi lähteä niihin, sillä Hoseok tarvitsee tukea. En ymmärrä miksi Yoongi meni pettämään Hoseokin näin. Tämä ei ole Yoongin tapaista. Minun täytyy leaderina kysyä Yoongilta. Ei, Hoseokin ja Yoongin täytyy kahdestaan sopia tämä soppa. En halua sotke itseänikin tähän boyxboy riitaan, sillä itse olen täysin hetero. En jaksa enään katsoa Hoseokin hapanta naamaa, joten lähden harjoittelemaan. Kuulostan varmaan kauhealta ystävältä, mutta en vain jaksa riitoja.

-Yoongi
•
•
•
Vihdoin Namjoon tuli harjoittelemaan. Pääsisin vihdoin puhumaan Hoseokille kahden. Väitin pojille meneväni vessaan ja palaavani pian. Käppäilin huoneeseen, josta kuulin välillä pientä niiskausta. Raotan ovea ja siellä hän on. Poika istuu lattialla ja tuijottaa valkeaa seinää. Poika ei huomannut tuloani, joten istuin hänen viereensä. "Hoseok", kuiskasin, jotta saisin pojan huomion itseeni. "Yoongi miksi, miksi teit tämän", Hoseok kysyi murtuneena ja tuijotti minua hänen punertavilla silmillään. "Jos saan selittää?" Kysyin ja poika huokaisi. "Selitä pois, mutta älä oleta minun olevan tyhmä", Hoseok sanoi katse kenkiin naulittuna.

***

"Ja sitten minun täytyi suudella häntä, jotta Jimin heräisi", sain vihdoin kerrottua totuuden Hoseokille. Poika vain naurahti. "Yoongi minä luotin sinuun. Olisin antanut anteeksi, mutta tuossa tarinassa ei ole mitään mieltä. Luuletko minua tyhmäksi!" En voinut uskoa. Tuo poika ei luota minuun. "Hoseok, tiedän tuon kuulostavan hullulta, mutta se on totta. Ja onko sinusta missään enään olevan mitään mieltä. Ei ole. Kaikki tapahtunut voisi olla, kuin jostain todella huonosta fanficistä, mutta ei. Tämä on Hoseok todellisuus. Ole kiltti ja usko minua!" Huusin kyyneleet silmissä. Hoseok katsoi minua punniten. Tiesin tuon kuulostavan päättömältä, että Jungkook kutsui Jiminiä hänen ollessa myrkytetty kadulla. "Yoongi haluaisin uskoa, mutta en voi. En pysty. Anna minun sulattaa asiaa, mutta uskon tämän olleen tässä. Rakastan sinua Yoongi edelleen, mutta en vain voi. Pystyisitkö itse luottamaan enään henkilöön, joka on suudellut toista miestä??!!" Auoin vain suutani. Miten Hoseok ei! "Hoseok~", kuiskasin pojalle kyynelten seasta. "Yoongi mene!" Katsoin poikaa ensin kysyvästi, mutta pian ymmärsin pojan tarkoittavan tuota mitä sanoi. "En ole tätä sinulle kovin useasti sanonut, mutta rakastan sinua Jung Hoseok", sopersin vielä, ennenkuin käänsin selkäni ja avasin oven. Olin astumassa pois huoneesta, kunnes kuului jäätävä rysähdys. Käänsin pääni ja silmiini syttyi pelon ja vihan liekit.

Silmääni pisti ensimmäisenä rikkoutunut ikkuna, jonka jälkeen nainen ja Hoseok. En voinut erehtyä. Tuo oli ilmiselvästi se vitun elämän pilaaja. Roseanne oli syöksynyt ikkunan läpi ja nyt oli Hoseokin takana puukon kanssa. Nainen oli siirtänyt puukon pojan kaulalle ja viilsi siihen haavan. Hoseok rääkäisi kivusta. Harpoin naisen luo nyrkki ojossa, mutta tuon naisen sanat pysäyttivät minut. "Tuletko todella lyömään minua. Sinä itse petiti Hoseokin ja nyt olet lyömässä minua, joka vain auttaa häntä", mitä tuo Roseanne selittää. Auttaa muka häntä. Jos kaulan viiltäminen on auttamista, syön helvetti käteni irti. Roseanne heitti pistoolin aivan jalkojeni juureen. Tämä juttu alkaa haista. Ptan aseen epäröimättä käteeni ja tähtään sillä tuota pirua. "Et kai sinä Yoongi omaa äitiäsi aijo tappa", Roseanne totesi, ei oikeastaan kysynyt. Nostin vasenta kulmaani kysyvästi ja peloissani. Hoseok tuijotti minua peloissaan, mutta Roseannen kasvoilla oli virnistys. "Kuulit oikein. Olen äitisi".

No voihan perse, ei suju. Toivon että jaksatte lukea tätä tästä eteenpäin, vaikka luku oli tylsän puoleinen. I'm sorry~

Kiitän kaikkia kauheasti kaikesta. You Know;)

Laittakaa ihmeessä mielipiteenne ja minulle saa muutenkin tulla juttelemaan. En pure. Ainakaan kauhean kovaa😏