Mystery Boy→ [VALMIS]

Luku 24.

Nyt se sitten lähtee. Jatkan tätä. Olkaa ylpeitä. Joo mitä😸. Mut toivon ettei haittaa, että jatkan tähän samaa, enkä tee uutta. Tuntuu vaan luontevalta alkaa jatkaan tähän. Olen pahoillani, jos tämä ei kaikkia miellytä.

-Jimin
•
•
•
Silmäni ovat aivan punaiset ja kipeät tästä itkemisestä. Milloin minusta on tullut näin herkkä? Ei minua oikeastaan kiinnosta. En ole ainoa itkiä tässä talossa, sillä muut pojat ovat myös aivan maassa. Meillä alkaa kumminkin pian kiertue, joten meidän täytyy ryhdistäytyä. Kello on jo yksitoista aamulla ja makoilen edelleen sängyssä tyynyni kanssa. Olin tottunut nukkumaan vieretysten Kookien kanssa, mutta nyt hän eu ole enään täällä, joten joudun turvautumaan jäätelöön ja tyynyihin.

Pääsin vihdoin ylös ja olemme tällä hetkellä harjoittelemassa uusia koreografioita. On tyhjä olo ilman puuttuvaa poikaa ja kaiken lisäksi ilmapiiri on häiritsevän hiljainen. Onneksi Hoseok päättää rikkoa kurkkua kuristavan hiljaisuuden. "Mentäiskö syömään johonki ravintolaan? Niinku viettää aikaa ja rentoutumaan". Tuo oli loistava idea ja me kaikki myönnyimme yllättävän positiivisesti. "Mun pitää ensin käyä jossain viimeisessä hyväksynnästä", Yoongi sanoi turhautuneena. Ei Yoongi tietenkään Roseannen taposta säästynyt ilman ongelmia, mutta hieman suuremmalla sakolla ja tuomio istunnalla selvisi vankilalta.

-Yoongi
•
•
•
Vihdoin ravintola näkyy. Olen kävellyt kuulustelu paikalta n. 2km ja luulin eksyväni. Pelkään hieman kävellä yksin pimeillä kujilla. Varsinkin sen Jungkookin tapauksen jälkeen. HELVETTI YOONGI, ET SAA AJATELLA KOOKIETA.

Avaan ravintolan oven ja pojat istuvat kauempana isossa pöydässä. Lysähdän Hoseokin viereen, joka väläyttää minulle mitä hauskimman virnistyksen. Nuori tarjoilija astelee pöytäämme kohti. Hän kysyy haluamamme ja listaa ne ylös. Tyttö vilkuilee meitä muostilehtiönsä takaa. "Hei oletteko te BTS!", tyttö hihkaisi. Naurahdimme ja nyökkäsimme. Tytön, jonka nimeksi paljastui Kwon So Hyun, kurtisti kulmiaan. So Hyun alkoi ilmeisesti miettiä jotain, sillä hänen ilmeestään näki sen. "Anteeksi, mutta missä Jungkook on?", tyttö kysyi hymyillen. Auts' tuota ei olisi kannattanut kysyä. "Anteeksi ei ollut tarkoitus udella", So Hyun sanoi pahoittelevasti ja meni kertomaan tilauksemme. Katsahdin Jiminiä, joka tuijotti tyhjää pöytää. Siirryin Jiminin viereen ja otin tämän itseäni vasten. Hoseok katsoi meitä hieman mustasukkaisesti, mutta häväytin hänelle hymyn, jonka Hoseok tietenkin tajusi. Jimin tarvitsee nyt tukea. Hänen pitää unohtaa Jungkook.

Söimme ruokamme ja meillä oli melkein kaikilla ihan hauskaa. Jimin oli oikeastaan aivan maassa. Tällä hetkellä poika on omassa sängyssään ja selaa kännykkäänsä. Olen nyt Hoseokin ja Jiminin kanssa samassa huoneistossa ja toiset pojat omassaan. Hoseok lähti hakemaan meille naposteltavaa, joten jäin Jiminin kanssa kahden.

"Jimin", kysyin ja poika nosti kulmakarvaansa kysyvästi. En voinut olla huomaamatta tuon kaulassa haalistunutta fritsua, joka oli häviämässä. "Sinun täytyy yrittää unohtaa Jungkook. Meillä kaikilla on vaikeaa nyt, mutta et voi aina vain itkeä", sanoin varoen, sillä tämä ei ollut helppo puheen aihe. Oli virhe sanoa tuo, sillä Jimin raivostui. "Yoongi en voi unohtaa! En minä voi! En halua unohtaa, mutta en halua itkeäkkään! Mitä minun pitäisi muka tehdä?!?!", Jimin huusi, mutta en halunnut itse alkaa huutamaan. Se tästä vielä puuttuisikin. "Jimin minä en tiedä. Anteeksi", mumisin ja poika leppyi. Hän pyyhki kyyneleensä ja halasi minua.

-Hoseok
•
•
•
Avaan huoneistomme oven. Näky saa minut tuntemaan mustasukkaisuuden sisälläni. Yoongi ja Jimin halailevat. Kävelen sisään ja hymähdän, jotta he tajuavat olevani tullut. Yoongi irtautuu pojasta ja katsoo minua lempeästi. Äh, olen minäkin muuttunut imeläksi.

Syömme herkkuja ja katsomme uutisia, sillä mitään muuta ei tule. "HEI HOSEOK PYSÄYTÄ", Yoongi huudahti yhden uutisen kohdalla. Aloin itsekin tarkkailemaan uutista ja tuntui etten saanut enään happea. Miten tämä on mahdollista??!!

Wtf...Hellooooo~ toivottavasti tykkäsitte, että jatkan tätä. Kommentit on edelleen tervetulleita, joten rohkeasti vaan.
Kiitän teitä kaikkia, jotka alatte lukemaan tätä

Love Ya~