Mystery Boy→ [VALMIS]

Luku 15.

-Yoongi
•
•
•
Olemme jo kaikki bighit rakennuksen edessä. Eikun hetkonen. "Missä Jungkook on?" Kysyin, sillä tiesin jo Namjoonin kiehuvan vihasta, koska hän inhosi jos joku myöhästyy. Onneksemme Kookie ilmaantuu paikalle, vaikkakin viisi minuuttia myöhässä. Namjoon murahti ja lähti johdattamaan meitä managerimme vastaanotolle.

Managerimme on mukava ja auttavainen, mutta todella tiukka ajoista. Meidän bändimme leaderiksi nimettiin Namjoon, joka on kyllä pätevä hommaansa. Manageri katsoi erikseen tanssitaitomme ja siten päätti koreografioihin päätanssiat. Laulussa ja räpissä sama kategoria.
Tänään me saimme levähtää ja totutella uusiin huoneisiimme, ennenkuin kova harjoittelu alkaisi.

Meille määrättiin kämppikset ja itse olen Jungkookin ja Hoseokin kanssa. Jimin, Taehyung, Namjoon ja Jin ovat samassa huoneessa.
    Olin kauhean väsynyt, joten ajattelin vain katsoa animea läppäriltäni. Kello on vasta 10:00 aamusta, mutta halusin silti laiskotella tämän päivän.

-Jungkook
•
•
•
Puhelimeeni tuli viesti ja lähettäjä oli Jeon Junghyun. WAIT!! JEON JUNGHYUN. VELJENI??!! Viestissä luki: Olen bighit rakennuksen sivukujalla. Tule tänne niin saan halata sinua. Miss U!

Epäröin lähtöni kanssa, mutta muistot veljestäni veivät voiton. Joten veidin kendät jalkaan ja hupparin 'niskaan'. Huikkasin Yoongille ja Hoseokille, ennenkuin lähdin. Verkkokalvoilleni painautui Yoongin huolestunut ja epävarma ilme. Aloin kääntyä takaisin, mutta pudistin vain päätäni ja jatkoin matkaa.

Käännyin kujalle. Täällä ei ole ketään. Käännyin takaisin, sillä eihän täällä ole tosiaan ketään. Joku iski minua kipeästi vatsaan ja peitti kädellään suuni. "Sain sinut viimein kiinni tappaja", tutun kuuloinen ääni sanoi takanani. Tämän äänen tulkitsin naisen ääneksi ja hän otti käden suultani ja työnsi minut maahan. Ähkäisin kivusta ja piakkoin puukko oli kaulaani vasten. "Jos kehtaatkin huutaa, minä tapan sinut", ääni sanoi. Henkilö hivuttaitui eteeni ja viha alkoi kihistä sisälläni. "Roseanne Park, olisi pitänyt arvata", ähisin kyyneleet silmissä. Roseanne vain nauroi nenäkästä nauruaan ja puhutteli minua. "Sinä ja ystäväsi veitte kaikki rahani, joten saatte maksaa saman summan jonka veitte, tai tapan teidät jokaisen yksi kerrallaan. Kivuliaasti", Roseanne uhosi ja vaikutti olevan tosissaan.

(Samaan aikaan toisaalla)

-Yoongi
•
•
•
Ei olisi pitänyt antaa Kookien lähteä. Hän on ollut jo liian kauan pois. "Hoseok lähdetkö kanssani ettiin Kookieta?" Kysyin melkein nukkuvalta Hoseokilta. Poika nyökkäsi ja puimme rivakasti kengät jalkaan. Hoseok huomasi Jungkookin kännykän lipastolla ja onneksemme se oli auki. Katsoimme auki olevan viestin ja mieleemme nousi vain yksi nimi. "Roseanne".

Juoksimme paikkaan, joka viestissä mainittiin ja siellähän he olivat. Jungkook sidottuna ja Roseanne uhkaavasti puukon kanssa. Olin jo valmis lähtemään tappamaan tuon naisen, kunnes Hoseok pysäytti minut. "Älä!" Hoseok huusi liian kovaa ja Roseannen pää kääntyi meihin päin. Nyt Yoongi juoksi Roseannea kohti, joka viilsi syvää viiltoa hitaasti Kookien kaulaan. Jungkook huusi kivusta ja verta valui hänen vatteilleen. Potkaisin Roseannea, joka lähti juoksemaan jälleen karkuun. Nyt en välittänyt hänestä, vaan Jungkookiesta, joka huusi ja ähisi kivusta. Revin paidan päältäni ja yritin tyrehdyttää syvää viiltoa pojan kaulassa.

Hoseok oli ajat sitten soittanut hätänumeroon ja onneksi he tulivat pian paikalle. Jungkook vietiin paareilla ambulanssiin ja hän huusi edelleen. Hoseok hyppäsi kyytiin ja minua alettiin kuulustella tapahtumista.

Poliisien kuulusteltua minua ja Kookien puhelimen katsottua he päästivät minut bighit talolle. Kello oli vasta 16:47, kun pääsin huoneeseeni.
   Oveen koputettiin ja oven takana oli Jimin. "Tuletteko syömään?" Jimin kysyi hymy huulillaan, mutta se ei siinä kauaa pysynyt, kun kerroin mitä oli tapahtunut. Jimin meni huolesta sekaisin ja Namjoon kertoi poikien olevan muutakin, kuin pelkkiä ystäviä. "Jungkook toipuu kyllä", lohdutin Jiminiä, vaikka en itsekään luottanut omiin sanoihini. Muut lähtivät syömään, paitsi minä, Jimin ja Taehyung, sillä ruoka ei meille maistunut.

Manageri lykkäsi harjoituksia onneksi, sillä Namjoon kertoi asian laidan. Parin päivän päästä Hoseok soitti Jinille ja kertoi Jungkookin olevan kunnossa, mutta hänellä on verenmyrkytys, sillä bakteereja ja muuta likaa kerkesi mennä runsain määrin haavasta sisään.
  
Lähdimme katsomaan Kookieta ja hän näytti suoraan sanoen hirveältä. Letkuja lähti ranteista ja hän oli hyvin kalpea. Kaula oli tikattu, mutta onneksi hän oli hereillä. "Et arvaakaan kuinka olimme huolissamme", Taehyung sanoi vähän väärään suuntaan, mutta Jungkook vain hymähti.

Jimin asteli Kookieta lähemmäs ja pojan suulle tuli aito hymy. Jungkook vilkaisi meihin päin ja illisti Namjoonille, joka hymisi itsekseen. Jimin kuiskasi jotain Jungkookin korvaan ja se sai pojan naurahtamaan.

-Jimin
•
•
•
Meidän oli aika lähteä, mutta kun pojat lähtivät ulos huoneesta, palasin pikaisesti Kookien viereen. Jungkook katsoi minua toiveikkain silmin ja ennenkuin ehdin itse tehdä mitään, huulemme olivat jo toisissaan kiinni. Jungkook irtautui suudelmasta ja silmillään kehotti minua lähtemään. Suoristin rypistyneen paitani ja hymähtäen lähdin ulos huoneesta. Namjoon asteli luokseni naama jälleen virneessä ja iski minulle silmää.

Olimme melkein ulkona, kunnes kuului kuulutus, "Kaikki erikoislääkärit huoneeseen 98. Jeon Jungkook ei hengitä".

Joo tottaa heh.
Tylsä luku I Know.
Meh meh...
Kirjoitusvirheet korjaan myöhemmin:))