Love is War

Luku 2: Maailman seksikkäin poika

Tuijotin Dimitriä joka seisoi ovella ärtynyt katse kasvoilla. Vilkaisin Henryä joka irvisti minulle. Astelin lähemmäs miestä jonka katse oli kuin jäätä. En tiennyt mitä olimme tehneet, mutta selvästi jotain kiellettyä. Dimitri väistyi ovelta ja hätisteli meidät keittiöön. Pysähdyin ovelle kuin seinään; keittiön pöydän ääressä istui Alinan vanhemmat, Alina ja Dean. Vilkaisin varovasti Henrya joka riisui takkinsa. Otin nahkatakin taskusta Jasperin helyn ja laitoin sen farkkujeni taskuun. Riisuin nahkatakin ja istuin pöydän ääreen Alinaa vastapäätä. Dimitrin ei pitänyt tulla vielä pariin päivään, mutta keikka tuli hoidettua joten mikään ei estänyt kotiin tulemista.

"Selittäkää." Dimitri tuhahti ja pyörytti silmiään. Nojasin tuolin selkänojaan ja ristin kädet ympärilleni. Henry istui vierelleni ja Dimitri istui pöydän päähän. Tämä oli kuin kokous.

"Lapsenne on hullu." Alinan äiti aloitti enkä voinut olla naurahtamatta. Dimitrin katse vaiensi minut kuitenkin.

"Tai sitten tyttärenne on ämmä." Huokaisin ja sain Alinan isän nousemaan ylös tuolilta. Virne hiipi väkisin kasvoilleni ja tuijottelin miestä.

"Mitä oikein yrität?" Alinan isän ääni kuulosti ärtyneeltä, mutta kysyvä katseeni sai hänet jatkamaan, "Se että vanhempasi ovat kuolleet ja sinun suojelus enkelisi on mafia pomo ei tarkoita sitä että voit hyppiä muiden nenille tai hakata viattomia!" Alinan isän sanat olivat kuin isku vasten kasvoja. Vilkaisin sivusilmällä Dimitriä jonka katse oli kylmentynyt. Pelkäsin että sama tapahtuisi uudelleen, sama kuin silloin joskus.. Alinan isän kasvoilla kävi voitonriemuinen ilme, koska kaikki huoneessa vaikeni. Kuitenkin nousin nopeasti ylös niin että tuoli kaatui. Astelin rauhallisesti Alinan isää vastapäätä ja nojasin eteenpäin.

"Älä enää ikinä sekoita perhettäni, niin vanhaa kuin uuttakaan minun ja sinun sotkuihisi." Mutisin ja otin miehen kauluksesta. Silmistäni paistoi selvä halveksunta ja viha. Päästin irti kauluksesta ja otin Alinan edessä olevan kahvikupin jossa oli kuumaa kahvia ja pyörittelin sitä käsissäni, mutten palannut omalle paikalleni vaan seisoin Alinan isää vastapäätä pitäen tarkasti miestä silmällä.

"Kertoiko Alina niistä viesteistä jotka lähetti minulle?" Henry kysyi ja kaivoi kännykkänsä. Vilkaisin veljeäni ja virnistin. Henry ei ollut tyhmä, hän osasi heittää kaikki kortit pöytään juuri oikeaan aikaan. Henry ojensi kännykän Alinan äidille ja hymähti kun Alinan vanhemmat alkoivat selata viestejä.

"Harmony, istu!" Dimitri ärähti ja sai minut laskemaan kahvikupin pöydälle ja palaamaan omalle paikalleni. Alina tuijotti minua silmiin pieni pelko välkehtien. Dean oli ollut hiljaa koko ajan ja nyt vain silitti Alinan selkää. Pyörittelin silmiä ja huokaisin.

"Alina.. Mitä nuo viestit tarkoitti?" Alinan äiti kysyi ja vaihtoi miehensä kanssa katseen.

"Öh.. E-Ei mitään.." Tyttö änkytti paniikissa. Enempää ei tarvinnut tytön kärsiä, nimittäin ovikello soi. Hätkähdin ja nousin ylös tuolilta. Dimitri vilkaisi minua.

"En tiennytkään, että odotit vieraita." Miehen ääni oli edelleen sama, tunteeton jolla puhutteli yleensä kaikkia. En sanonut mitään, kävelin vain ulos keittiöstä eteiseen ja avasin oven. Katseeni vaelsi oven takana seisovan silmiin. Siniset, syvät kuin meri. Olisin voinut hukkua noihin silmiin. Poika veti minut pois ovelta ja sulki oven.

"Ei vielä ole ilta.." Sanoin ja siistin rypistynyttä paitaa. Jasperin ote ranteestani oli vahva.

"Toivoinkin että avaisit oven, jos Dimitri olisi seisonut ovella niin siinä ei olisi auttanut kun puhua totta tai juosta pakoon." Jasper virnisti ja veti minua perässään autolle jonka merkkiä saisin arvuutella lopun ikääni. En tiennyt autoista mitään. Istuin pelkääjän paikalle ja vilkaisin ympärilleni; siideripullo, tyhjiä askeja joissa joskus on ollut tupakkaa ja myös tyhjiä tölkkejä. Saatoin epäillä oliko tämä urheiluauto vai roska-auto. Jasper istui vierelleni, kuskiksi ja kaahasi nopeasti pois pihalta.