Love is War

Luku 10: Keikka

Ylhäällä oleva biisi on sama joka soi radiossa. Lukeutuu myös omiin suosikkeihin.

«» »« «» »« «»

Istuin Henryn vieressä, olimme palaamassa kotiin. Jasper ei ollut innostunut Henryn näkemisestä sen enempää kuin keikastani. Jasper oli vannonut että jos saisin edes naarmun niin hän hakkaisi Dimitrin sairaalakuntoon. Minulta ei jäänyt huomaamatta Henryn murhaava ilme sanojen lopuksi, mutta uskoin hänen olevan lähes samalla linjalla Jasperin kanssa.

"Hei, enköhän selviä hengissä." Hymyilin vaitonaiselle veljelleni joka puristi rattia rystyset valkeina. Henry mulkaisi minua, koska sanani ei tosiaan ollut hirmu kannustavat.

"Sinä tulet sieltä elossa." Henry tokaisi myrkyllisesti painottaen erityisesti tulet sanaa. Hymyilin vaitonaisesti ja suljin silmäni. Keikka käytiin läheisellä, hylätyssä satamassa, jossain rakennuksessa. Siellä ei koskaan käynyt ketään muita kuin rikollisia. Jopa poliisit välttelivät aluetta. Halusin vaihtaa aihetta ja olin avaamassa suutani jo, mutta Henry vaiensi minut katseellaan. Se katse kertoi nopeasti Henryn ajatukset: tämä asia käytäisiin nyt läpi. Minusta asia oli kuitenkin melkoisen käsitelty, joten tuijotin vain ulos ikkunasta. Henry laittoi radion päälle ja hymy ilmestyi kasvoilleni. Radiosta soi nimittäin Linkin Parkin uusin biisi. Osasin lähes sanat ulkoa ja olin kuunnellut biisiä aivan liikaa, jopa Henryn ja Deanin mielestä. Tuijotin tietä antaen silmäni painua kiinni. Nukahdin nopeasti

***

Joku tuuppi minut hereille ja tajusin nopealla vilkaisulla sen olevan Henry. Kukas muukaan.

"Olemme perillä. Dimitri tulee näillä minuuteilla kotiin, joten kannattaa nousta ja käydä vaihtamassa vaatteet." Henry totesi ja sai viimeisetkin unenrippeet katoamaan. Ponkaisin ylös autosta ja ryntäsin pihan poikki talolle. Kuulin Henryn nauravan takanani ja kun avasin oven, niin tajusin katsovani Deanin ja Alinan kiihkeää suutelua.

"Hankkikaa huone." Henry tuhahti takaatani ja sai rakastelevaiset hyppäämään metrin kauemmas toisistaan. Virnistin huvittuneesti ja vilkaisin Henryä joka nojaili oven karmiin myhäillen tyytyväisenä.

"Missä te olitte?!" Dean sai ensin suunsa avattua. Vilkaisin Henryä joka kohautti hartioitaan.

"Ajelemassa." Poika totesi rennosti, kuten aina. Ei huolen häivää. Dean vilkaisi minua samalla tavalla kuin lähes aina: halveksien. Purin huultani ja heitin kasvoilleni sen sadistisen virneen jota olin harjoitellut puolet elämästäni.

"Kävimme yksisarvisten sateenkaari maassa, voisit viedä tuon lehmäsi sinne. Se löytyy metsän toiselta puolen." Selitin katse kokoajan Alinassa. Tyttö tajusi lähes heti mitä tarkoitin ja hänen silmät kapenivat viiruiksi.

"Siellä on kaatopaikka." Alina tiuskaisi ja sai minut naurahtamaan kuivasti.

"No shit, Sherlock." Hymähdin ja painelin tytön ohi yläkertaan. Ehdin kuulla vaimeat taputukset alakerrasta ja Deanin tiuskaisevan jotain. Menin huoneeseeni ja aloin kaivamaan kaappiani. Mustat farkut, saappaat, musta t-paita ja nahkatakki. Vaatteiden vaihto kävi nopeasti ja saatoin kuulla moottorien äänen ja tööttäyksen pihasta. Dimitri oli palannut. Juoksin takaisin alakertaan jossa seisoi Henry käsissään pistooli. Hymähdin ja otin veljeni käsistä aseen. Henry vilkaisi minua huolestuneesti ja hetken näytti siltä että hän oli sanomassa jotain, kunnes Dean ja hänen puudelinsa tuli alakertaan. Ase oli edelleen kädessäni ja tunnetusti Alinan itsesuojeluvaisto oli juossut kirkuen karkuun jo aikoja sitten.