Love is War

Luku 12: Tähtitaivas

Makasin Jasperin vieressä nurmikolla. Pari päivää oli kulunut, mitään ihmeellistä ei ollut tapahtunut. Minä olin saanut tietää Jasperin lempi ruuan, värin ja hänen horoskoopin. Elämä jatkui normaalia vauhtiaan, eli kuolettavan hitaasti. Ruoho kutitti käsivarsiani, olin herkkä kutiamaan. Jasper sai sen nopeasti selville ja alkoi sitten kutittaa minua. Kiljuin kuin pikkulapsi ja nousin ylös paeten istutettujen puiden taakse piiloon.
Olimme puistossa.
Jasper tuli perääni ja hetken juoksin poikaa karkuun kunnes hän sai minut kiinni ja kaatoi nurmikolle. Vähän matkan päässä oli suuri puu jonka oksat ylettyivät pitkälle.
Oli ilta, pari tähteä oli ilmestynyt tummalle taivaalle ja puolikuu oli noussut taivaalle.
Jasper istui hajareisin lantioni päälle. Tuijotin taivaalle. Jasperin silmät näyttivät yhtä sinisiltä kuin taivas yllämme. Hymy nousi kasvoilleni ja en voinut olla koskettamatta pojan kasvoja; otsaa, nenää, silmiä ja lopuksi huulia. Sormeni vaelteli pojan huulia pitkin kaulalle. Jasper oli vain hengitellyt hitaasti sanomatta sanaakaan, nyt kuitenkin poika laski huulensa korvani juureen.

"Olet kaunis.." Poika kuiskasi ja liu'utti sormiaan paidan sisälle paljaalle iholleni.

"Ja sinä hölmö.." Hymisin, mutta en tehnyt mitään estääkseni Jasperia. Iso, vanha puu levitti varjot yllemme. Poika liukui alemmas, nosti paitaani varovasti ja suuteli vatsaani. Hengitykseni oli kiihtynyt. Tiesin - tunsin pojan virnistävän. Pojan huulet vaeltelivat pitkin paljasta ihoani saaden minut välillä inahtamaan mielihyvästä. Oli outoa kuinka nopeasti olimme lähentyneet Jasperin kanssa. Osasyynä saattoi olla sääntöjen rikkominen. Olimme kuin Romeo ja Julia. Emme olisi saaneet olla yhdessä, mutta karkasimme puistoon rikkomaan sääntöjä. Jasper otti ranteistani ja painoi ne kylmää nurmikkoa vasten. Kevyitä suudelmia jäi kaulalleni ja sain toivoa ettei Jasper tekisi mustelmia kaulaani. En halunnut Dimitrille selittää henkilökohtaista elämääni sen enempää. Jasper ei antanut minun hallita tilannetta, mutta heti kun poika laski päätään vähän alemmas niin näykkäisin hänen korvalehteään varovasti.

"Ovelaa.." Jasper hymähti huvittuneena ja painoi suudelman huulilleni.

"Luoja.." Sain mutistua hiljaa. Ajatukseni oli lähtenyt juoksemaan pois, onneksi. Edes hetki ilman synkkiä ajatuksiani oli minulle lottovoitto.

"Miltä kuulostaisi keskellä puistoa naiminen?" Jasper kiusasi minua virne kasvoilla.

"Sinä osaat pilata tunnelman.." Huokaisin dramaattisesti, mutten voinut olla nauramatta. Ajatus huvitti minua, mutta samalla myös sai villejä ajatuksia päähäni.

"Edelleen sinä aika kiihoittuneelta näytät, että en nyt tiedä pilasinko tunnelmaa lainkaan.." Pojan kasvoilla oleva pirullinen hymy sai minut janoamaan lisää hänen kosketustaan.

"Suksi vittuun.." Mutisin esittäen vihaista. Jasper sai sanoistani lisää vettä myllyyn.

"Mielelläni." Poika hihitti kuin kuusivuotias ja liu'utti sormensa farkkujeni sisään.

"Jasper!" Komensin Jasperia kuin lasta. Poika ei kuitenkaan välittänyt tiukasta äänensävystäni. En pystynyt saatika halunnut enää estää Jasperia,

***

Voisin vaikka sanoa että se vain tapahtui. Jasper nojasi puuta vasten ja minä makasin nurmikolla pää Jasperin sylissä. Emme puhuneet mitään. Hymyilin. En ole ollut yhtä onnellinen pitkiin aikoihin. Vaikka kaipasinkin suihkua, niin sekin jäi kakkoseksi. Nyt halusin vain olla miettimättä mitään, en kipua jota olin tuntenut vähän aikaa sitten tai sitä että joku oli saattanut nähdä tapahtumat. Jasper silitti hiuksiani ja huokaisi.

"Mitäköhän kello on.." Mutisin unisena, väsymys oli tullut nopeasti - huomaamattomasti. Jasper ei vastannut moneen minuuttiin, istui vain. Enkä minä kysynyt enää mitään.