Love is War

Luku 6: Huumeita

Melody oli soittanut Dimitrille ja kertonut että lähdimme ulos, Dimitri oli käskenyt vahtia minua kuin haukkaa. Onneksi olin melko ovela, joten heti kun ystäväni silmä vältti niin pakenin paikalta syrjäiselle kadulle. Pääsisin täältä kaverini kämpille joka antaisi minun varmasti soittaa jollekin joka suostuisi myymään minulle kamaa. Kehitin päässäni loistosuunnitelman ja olin niin ajatuksissani etten huomannut jätkäporukkaa joka tuli minua vastaan. Vasta sitten kun tunsin jonkun tarttuvan ranteestani niin hätkähdin. Olin jo vetämässä käteni irti, kunnes huomasin kuka piteli ranteestani.

"Max!" Hihkaisin ja huomasin pojan laajenneet pupillit. Pyöräytin silmiäni ja kiskaisin itseni irti. Max harvoin käytti mitään ja silloinkun käytti niin siihen oli syy.

"Mist oot saanu?" Utelin ja tuijotin Maxia joka vilkaisi nopeasti muuta porukkaa. Yksi niistä asteli lähemmäs vino hymy kasvoilla.

"Mee tonne, siel oli jotkut tyypit joil oli kamaa.. Toinen kerros." Hetken tämä hymypoika oli hiljaa, "Etkai sä oo kyttä?" Poika kysyi madaltaen ääntä.

"En tosiaan." Tuhahdin ja pyöritin silmiäni. Poika näytti rentoutuvan ja osoitti vielä kerran ränsistynyttä kerrostaloa. Oli todella outoa että poika varmistui asiasta niinkin nopeasti - siis siitä etten ollut kyttä. Yhtäkkiä Max vielä pysähtyi.

"Harmony, siel on Leon." Max lisäsi ja sai minut kalpenemaan kertaheitolla. Purin huultani ja siirsin katseeni taloon. Tietysti - eihän se ollut sama talo kuin viimeksi. Kohensin ryhtiäni ja vilkaisin poikajengiä joka oli lähtenyt jo. Astelin lähemmäs kerrostaloa. Kuulin kyllä kuinka nimeäni huudettiin jossain kaukana, mutta sen enempää miettimättä avasin talon oven ja aloin kävellä pölyisiä portaita ylös. Talossa oli myös hissi, mutta se oli juuri sellainen että sinne jäisi varmasti jumiin. Taloon oltiin spray maalattu kaikkea mahdollista ja hämähäkit olivat löytäneet itselleen kodin. Pääsin toiseen kerrokseen ja vilkaisin ympärilleni. Kaksi ovea. Yhtäkkiä toisesta ovesta ryntäsi itkuinen tyttö ja huutoa. Kyllä, se oli tuo ovi. Laitoin nopeasti jalan oven väliin ja pujahdin sisälle sulkien oven perässäni kiinni. Olisi ollut noloa mennä väärään asuntoon, mutta vastaan tuli vähän liiankin tuttu haju joka erottui käytävän ummehtuneesta hajusta. Kävelin eteisestä olohuoneeseen ja jäin nojaamaan olohuoneen seinään. Kukaan ei huomannut minua, mutta en halunnut tulla tänne vakoilemaan raiskaajaani ja hänen aineissa olevia asiakkaita jotka tekivät mitä vain että sai aineensa.

"Hei Leon." Totesin rauhallisesti, lähes tuttavallisesti ja pieni, ivallinen hymy kohosi kasvoilleni kun mies säikähti ääntäni ja tiputti juuri käärimäänsä sätkän maahan. Purut levisivät maahan ja mies siirsi katseen minuun. Yllätyin; Leon ei ollut aineissa ja edelleen yhtä komea kuin aina. Saatoin olla hullu kun ajattelin tuollaisesta miehestä niin. Leonin ruskeat hiukset olivat sekaisin ja kirkkaat siniset silmät tuijottivat minua, pieni hymy leikitteli pojan kasvoilla.

"Yllätit minut.." Mies hymähti ja jätti asiakkaansa janoamaan lisää päänsä sekoittavia asioita. Leon veti minut makuuhuoneeseensa ja istutti minut sängylle, viereensä. Oli outoa olla hänen kanssaan näin lähekkäin, mutta olin oikeastaan melko anteeksi antavainen ihminen ja tiesin Leonin olevan ihan okei ilman aineita.

"Miksi tulit tänne..?" Leon uteli ja liu'utti kättään poskeani pitkin kaulalleni ja kaulalta lantiolleni.

"Tarviin sulta jotain joka se-" Leon pysäytti lauseeni tylysti.

"Ei käy, en myy sulle mitään." Tuijotin poikaa oudoksuen. Mitä helvettiä hän tarkoitti tuolla. Leon kohtasi katseeni ja pudisteli päätään.

"Sä teet kaikkee tyhmää aineissa." Leon totesi ja liu'utti sormensa huulilleni. Halusin unohtaa murheeni edes hetkeksi.

"Leon.." Kuiskasin ja katsoin Leonia sillä pentu ilmeellä joka sai pojan lopulta nousemaan ylös ja tempaisemaan minut lähelle itseään.