en suosittele
päätin vaan julkasta vanhat luvut 1 luvun jälkeen takasin koska uudelleenkirjottaminen vähän jäi enkä oo enää useemman vuoden jälkee jatkamassa sitä~ :')
ᵗʰᶦˢ ᵗʰᶦⁿᵍ ᵐᵃᵏᵉˢ ᵐᵉ ᵉʷ
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
-Jimin n.k.
"No laske vaikka lampaita. Niitä riittää!" naurahdin pikkusiskolleni, joka oli tullut valittamaan unenpuutteestaan.
Sukumme on aina omistanut lampaita. Niitä on kokonainen lauma, tarkalleen ottaen sataneljäkymmentäseitsemän.
Muuta eloa täällä ei perheeni lisäksi olekaan monien hehtaarien säteellä. Vain meidän tilamme, täynnä lampaita.
"No tosi hauskaa,, jotain muita ideoita?" Jisoo tuhahti katsellen lavuaarissa kohoavaa saippuakekoa.
"Ei" totesin.
Hän huokaisi ja juoksi jonnekkin, luultavasti huoneeseensa tai kysymään neuvoa Jeonggukilta.
Jeongguk on hieman minua nuorempi pikkuveljeni. Olen siis perheen vanhin lapsi, joka tarkoittaa suurta vastuuta, etenkin kun vanhemmat sattuvat olemaan matkalla jossain kymmenien kilometrien päässä hakemassa uusia laitteita maatilalle ennen hätävarastojen loppumista.
Tiskasin iltapalalta kertyneitä astioita ja kuivasin käteni seinältä roikkuvaan pyyhkeeseen. Nostin kaikki kolme lautasta astiakaappiin ja istahdin sohvalle levähtämään.
Vanhempani olisivat poissa vielä muutaman viikon, joten olisi siis totuttava kiireisempään aikatauluun.
Yhdeksän minuuttia aikaa olla hakemassa lisää rehuja ja tarkistamassa lampaat.
Työnsin kottikärryjä mutaisen pihan poikki ja horjahtelusta huolimatta selvisin ajallaan ruokkimaan eläimet. Katsoin kelloa. Hyvä, vielä neljä minuuttia aikaa.
Aloin laskea lampaita yksi kerrallaan. Kaksi, neljä, kuusi, kahdeksan...
Sataneljäkymmentäviisi, sataneljäkymmentäkuusi ja sataneljäkymmentäseitsemän.
Katsoin taas kelloa. Vain minuutin myöhässä, ei paha. Lähdin tarpomaan takaisin sisälle. Taivaalle oli kerääntynyt iltaa myöten uhkaavan harmaita pilviä kertomaan mahdollisesti tulevasta myrskystä.
Riisuin kenkäni eteiseen, liian väsyneenä välittääkseni likaantuvasta lattiasta. Jeongguk täällä kuitenkin siivoaisi heti kun parantuisi kuumeestaan.
Kiipesin portaita yläkertaan ja pesulla käytyäni käperryin peiton alle. Päivä oli harvinaisen raskas, joten vaivuin sikeään uneen heti pääni painuessa tyynyyn.
~~~~~
päätin alottaa koko jutun alusta heh... en tykkää atm yhtään tästä kirjasta niin muutan jotain asioita ja sillee ツ
