147. ʟᴀᴍᴍᴀs ❁ ʏᴏᴏɴᴍɪɴ

16.8.2014

Pari tuntia ja muutama kilometri myöhemmin, kun aurinko oli jo melkein puoliksi laskenut, saavumme tämän päivän nukkumapaikkaan.

"Telttaa ei tarvitse nyt pystyttää, voimme nukkua luolassa ilman sitä." Yoongi sanoo ja laskee reppunsa nojaamaan luolan seinää.

Luola ei ole kovin syvä, ehkä neljä metriä. Ainut asia mikä tällä hetkellä puuttuu on ruoka... niin ja vesi, koska olen joutunut juottamaan seiskaa.

"Kuolen nälkään, saanko ruokaa? Lupaan kyllä maksaa tai ha-" "saat." Yoongi keskeyttää minut. "Häh? Etkö-" "tietenkin haluan korvauksen, mutta en halua ottaa vastuuta jos näännyt."

"Anna minun puhua lause loppuun." Huomautan. Tietenkin olen kiitollinen että saan ruokaa, mutta on silti aika törkeää keskeyttää kokoajan.

Yoongi jättää huomioimatta mitä sanoin ja kaivaa retkikeittimen. "Ruokana on vain makaroonia, huomenna saadaan lisää ruokaa, kun pääsemme vuoren yli."

"Yli?" Hämmästelen. "Luulin että kaivos on täällä."

"Nämä vuoret tekevät ringin, kaivos on niiden keskellä." Yoongi selittää. "Siellä on myös vanha ruokavarasto minkä täytin keväällä."

"Aaa... no voinko auttaa makaroonin kanssa?"

Katson kun Yoongi sytyttää pientä kaasupoltinta.

Hän nostaa katseetsa ylös ja osoittaa parinkymmenen metrin päässä olevaa lammikkoa joka on selvästi syntynyt sateen jäljiltä. "Näetkö tuon lätäkön tuolla?"

Nyökkään.

"Ota kattila ja hae vettä."

Teen mitä Yoongi pyytää ja lähden kattilan kanssa kohti lammikkoa.

Pelkkä makarooni maistuu yllättävän hyvältä, kun on ollut syömättä melkein koko päivän. Yoongi on varmaan tottunutkin yhteen ateriaan päivässä, mutten minä.

Kauankohan Yoongi on tehnyt tätä työtä. "Yoongi?"

"Hmmh?" Yoongi kääntyy katsomaan minua ja nielaisee ruokansa. "Mitä?"

"Mietin vain... minkä ikäinen olet?"

"Yhdeksäntoista. Miten niin?"

Neljä vuotta vanhempi. Ei paljon, mutta enemmän kuin kuvittelin. "Ei mitään. Halusin vain tietää kuinka paljon vanhempi olet."

"No paljonko?"

"Neljä vuotta..."

Yoongi näyttää vähän hämmästyneeltä. "Kuvittelin että olisit vanhempi... siis näytät todella nuorelta, mutta eitkö ole koulussa?"

"En käy koulua... pitäisikö? Saan kyllä tarvittavan tiedon muutenkin, eikä täällä ole kouluja."

Yoongi huokaisee ja jatkaa syömistä, joten päätän itsekin vain syödä loppuun.

Ei niin monipuolisen, mutta kelpaavan ruuan jälkeen väsymys iskee niin nopeasti että päätämme mennä jo nukkumaan.

Yoongi laskee patjan maahan ja istuu sille. "Aijotko vain seisoa siellä."

"Öh.. onko toista patjaa? Maa on kiveä... ja aika kova." Kysyn kiusaantuneena ja nyplään paitani helmaa.

En tiedä mitä tekisin jos en olisi tavannut Yoongia. Olisin varmaan kuollut ennen ensimmäistä iltaa. Kuhan Yoongi ei jätä minua yksin, niin selviän ehkä kotiin asti.

On silti aika kiusallista kysellä kokoajan lisää apua.

"Ei..." Yoongi katsoo hetken ympärilleen ennen jatkamista. "Äh, tule sitten tänne."

"M-mitä? Minne?"

"Tänne." Yoongi tapauttaa patjaa jolla istuu. "On vain yksi."

Kävelen hiljaa Yoongin luokse ja menen makaamaan.

Olen juuri nukahtamassa kun tunnen kädet ympärilläni. Hetken hämmennyksen jälkeen saan kuitenkin unta.

---------------------

A/n: köh tarviin apua saa laittaa ideoita mitä vois tapahtua :")