147. ʟᴀᴍᴍᴀs ❁ ʏᴏᴏɴᴍɪɴ

17.8.2014

Kaksikko oli ehtinyt turhautua jo useasti ja aikoivat juuri luovuttaa ja etsiä toisen reitin, jättäen lampaan mahdolliseen vaaraan, kun kivien välistä alkaa pilkistää valoa.

"Vihdoinkin!" Yoongi hengähtää.

Lopetan kivien siirtämisen kuullessani määkimistä. "Se on Seiska! Pakko olla." Huudahdan iloisena siitä huolimatta, ettei se kuulostanut Seiskalta kuin jonkin verran.

En silti halunnut myöntää, että Seiskalle olisi käynyt jotain.

"No, kannattaisi varmaan ottaa kivet pois edestä että päästäisiin hakemaan se." Yoongi huomauttaa vierittäen kiven alas seinästä.

Kun kivet oli siirretty tieltä, pääsimme jatkamaan normaalisti matkaamme... tai melkein normaalisti.

Katselen hetken ympärilleni. "Yoongi auta."

"Missä? En erota mikä näistä äänistä sattuu olemaan juuri Seiska."

Huokaisen turhautuneena ja viiton Yoongia seuraamaan kun ylitän joitain kivivyöryssä irronneita lohkareita.

"Odota, rinkan kanssa on aika vaikea mennä täällä!"

"Juujuu!" Huikkaan ja jatkan matkaa.

Seuraan voimistuvaa määkimistä joka kuuluu jo aivan läheltä. Elätän toivoa siitä, ette Seiska olisi tämän kiven takana ja ylitän kiven.

Vuohi? Ei herranjumala.

"Yoongi!" Huudan niin kovaa kun turhautumisen jäljiltä pystyn.

"Mitä!" Kuuluu huuto vähän matkan päästä.

"Odota! Ei tarvitse tulla tänne, ei se ollutkaan Seiska."

Arvasin. Se on varmasti kierinyt alas rinnettä ja makaa nyt kuolleena jossain kivien alla josta lähin petoeläin syö sen... siis jos se ei ehdi ennen sitä maatua. Tai sitten se on vielä elossa, kitumassa jossain ja kukaan ei auta. Ehkä sen voisi vielä pelastaa, mutta kuka sellaisen löytäisi ellei etsisi ja vaikka löytäisi niin kuka auttaisi. Voisin auttaa jos tietäisin missä se on... jos on enää.

Ajatukseni keskeyttää Yoongin huuto. "Jimin mikä kestää? Nukahditko sinne?"

"Haha, tämä on vakavaa." Huudan takaisin ja palaan mahdollisimman nopeasti takaisin Yoongin luokse.

"Jatketaanko matkaa?" Yoongi kysäisee ja kääntyy katsomaan kun tähystän vuoren juurelle.

Ei tästä nyt niin pitkä matka ole, vain parisataa metriä... ehkä se selvisi-

Yoongi ravistaa olkapäätäni ja säpsähdän.

"Älä nyt sätki siinä vaan tule. Jos ajattelit saada lampaasi elossa takaisin, se olisi varmaan hyvä etsiäkin kun se on vielä siinä kunnossa."

Lähden laahustamaan Yoongin perässä alas vuoren loivinta kohtaa.

"Hei ei se nyt niin vakavaa ole. Hyvä puoli on se että pääsimme noin kaksi kertaa lyhempää reittiä ja olemme nopeammin alhaalla. Ja huipulta pudotessa Seiska olisi ainakin kuollut."

"Mitä se liikuttaa? Ilman tuota niin sanottua oikoreittiä Seiska ei olisi edes kadonnut." Mutisen ja potkin soraa edestäni.

Pari kiveä lentää yoongin nilkkoihin ja kenkään.

"Jimin!" Yoongi pysähtyy ja kääntyy. "Lopeta! Tiedän että olet ärtynyt mutta mitä kuvittelit että minä voin sille kivivyörylle mitään."

En vastaa mitään. Katson vain tyhjästi Yoongia.

"Itsehän sen sitäpaitsi suurimmaksi osaksi aiheutit." Hän huomauttaa ja ottaa kiven pois kengästään.

Matka jatkuu tasaisen hiljaisena useita tunteja, lukuunottamatta vesipullojen täyttö tuokiota, jolloin ainut ääni oli veden virtaus ja muutama sattumanvarainen sana.

Auringonlaskun jälkeen saavuimme vuoren juurelle. Vihdoinkin. Ilman mitään ylimääräistä matka sujui paljon nopeammin. Mitä nyt muutama lyhyt tauko ja vaikeampi kohta maastosta hidastivat.

Pitkän hiljaisuuden jälkeen Yoongi avasi suunsa. "Pystytetään teltta."

"Mistäs nyt tuulee? Toissapäivänä et vielä luottanut että osaan pystyttää sen." Tuhahdan.

"Älä sano että olet vieläkin vihainen."

"Anteeksi. Pystytetään vain se teltta ennenkuin nukahdan pystyyn." Sanon vähän rauhallisemmin.

Pystytämme teltan nopeasti ja kömmimme sisään.

Haukottelen ja taittelen takistani tyynyn. "Kuolen nälkään pikkuhiljaa."

"Odota. Täällä saattaa olla vielä kuivalihaa jossain." Yoongi sanoo ja tutkii rinkkansa sisältöä.

Tunnen yhtäkkiä hien otsallani. Menin syömään kuivalihan jo aikoja sitten, vaikka olisin voinut säästää sen jaettavaksi myöhemmäksi. Kaiken sen muun vaivan mitä olen aiheuttanut Yoongille, näännytän hanet vielä nälkään. Ei näin.

"Hmm.. olen varmaan syönyt sen joskus aikaisemmin." Yoongi toteaa ja sulkee rinkan. "Voin kyllä etsiä sitä aamulla kun on valoisampaa-"

"E-ei tarvitse! Selviän kyllä siihen asti että haemme ruokaa sieltä varastostasi."

"No ihan miten vain. Nukutaan nyt."

Ja Yoongi on unessa ennen kuin ehdin sanoa edes hyvää yötä.

---------------
A/n: nää ei jostain syystä koskaan tuu kokonaan kun julkasen näit. Esim tässäkin oli 600 sanaa ja kun avaan toista kautta niin näkyy ehkä 1/4 koko luvusta. En tiä mitä lagaa mutta tätä tapahtuu aika usein ja alkaa vähän ärsyttään. Sattuisko joku ehkä tietään miks näin tapahtuu ja näkyykö se ees muilla ku mulla.