147. ʟᴀᴍᴍᴀs ❁ ʏᴏᴏɴᴍɪɴ

20.8.2014

"au!"

Jokin rysähtää päälleni.

"Yah! yoongi, mikä pakkomielle sinulla on hakata minut hereille joka aamu?"

"Anteeksi... kompastuin."

Huokaisen turhautuneena ja käännyn naama seinään päin jatkaakseni unia.

Hetkinen, sänky?

Nousen nopeasti istumaan hämärässä huoneessa ja katson lattialla makaavaa poikaa.

"Miksi olet siellä?" kysyn.

"Ajattelin että saisit nukuttua paremmin oikeassa sängyssä. Pystyn hyvin nukkumaan patjalla olen tott-"

"Tule tänne." nostan peiton reunan ylös.

Yoongi katsoo hetken hieman hämillään, mutta siirtyy sitten peittoni alle.

--------------

Aamulla Hoseok ravistelee meidät hereille.

"Ylös ja syömään. Patja ei näköjään kelvannut vai?" Hoseok huomauttaa vitsikkäästi.

Jätän aamiaisen syötyäni muut vielä juttelemaan kun haen Seiskan ulkoaitauksesta.

"Nähdään sitten." Yoongi sanoo ja Kietoo kätensä Hoseokin ympärille, joka kääntyy katsomaan minuun päin.

Hymyilen ja heilutan vielä kiitokseksi odottaen kärsivällisesti portilla, että Yoongi irrottaisi tästä jotta voisimme jo jatkaa matkaa.

Vaikka Hoseokin luona oli kivaa ja hän on muutenkin mukava - silti jollain tavalla häiritsevää katsoa kuinka hyvin nuo kaksi tulevat toimeen. Yoongihan välttää muita ihmisiä tappiin asti..

-------------

Matka jatkuu rauhallisesti kohti- "Yoongi, mihin me siis olemme menossa?"

"Leirikeskukseen... siellä on puhelin."

"Ethän sinä edes käytä puhelinta."

"Vain työasioihin. Keskuksen työntekijät pistävät muistiin kaikki minulle tulleet puhelut ja käyn sitten vähän väliä tarkistamassa tilanteen."

Hymähdän myönteiseksi vastaukseksi enkä kiinnitä Yoongii sen enempää huomiota ennen seuraavaa taukoa.

Otamme varjoisan paikan ison syreenin alta ja alamme mussuttaa Hobin antamia eväitä.

"Otatko viinirypäleitä?" Yoongi kysyy ja ojentaa puolikasta terttua. Nyökkään ja katselen lähimaisemia syöden rypäleitä yksitellen.

Napsiessani viimeisimpiä hedelmiä tunnen selvästi katseen pääni sivussa ja käännyn huomatakseni Yoongin syvän tuijotuksen. "...mitä?" kysyn epävarmasti, mutta Yoongi vain kääntyy katsomaan muualle.

Saan viimein syötyä.

"Et näköjään pitänyt mitään kiirettä." poika sanoo ja nousee seisomaan jatkaen lausettaan hiljaa "jatketaan jo matkaa."

Seuraan Yoongin matkaa aina leirikaskukselle asti. "Onpas pieni." naurahdan.

"Ajaa asiansa.. ei sinne tarkoitus muuttaa ole."

Kävelemme sisään ja istun ensimmäiselle vastaan tulevalle tuolille odottamaan, kun Yoongi marssii kioskin työntekijän luo. Seuraan sivusta heidän keskusteluaan kunnes joku yrittää kiinnittää huomioni.

"Hei! Anteeksi... tänne ei saa tuoda eläimiä." eräs nainen ilmoittaa. "Paitsi opaskoiria."

"Entä opas lampaat?" yritän.

"Vain koirat."

Kina jatkuu kunnes huomaan Yoongin lähestyvän. "Sori että keskeytän, mutta Jimin olisi vähän asiaa..."

Nousen ylös penkistä ja näytän hymyillen kieltä naiselle joka mulkaisee takaisin.

"Jimin-"

Katson Yoongiin huolestuneena. "...mitä?"

-----------

Yoongin selitettyä koko asiansa tulee hetkeksi aivan hiljaista.

"Ai Lontooseen?"

"Niin... ja sieltä Pariisiin. Matkan pitäisi kestää noin kuukauden."

"Mistä ajattelit saada rahaa?" hämmästelen.

Yoongi rapsuttaa vasenta käsivarttaan hermostuneesti. "Kotoa pitäisi löytyä rahaa yhteen lippuun ja kuukauden ruokiin.... Saan itse lipun ja hotellin työpaikan kautta, mutta eihän sinua tännekkään voi jättää."

Katson Yoongia hetken mitään sanomatta.

"...Entä Seiska?" kyselen.

"Eräs eräs vanha luokkalaiseni pitää eläimille hoitokotia, jonne voi viedä lemmikkejä lomien ajaksi. Olemme yhä yhteyksissä joten... kai hän yhden lampaan huolii joksikin aikaa."

Nyökkään, silti hieman epävarmana ideasta.

"Hyvä on."

-------------
A/n: oOn laiskA :(