147. ʟᴀᴍᴍᴀs ❁ ʏᴏᴏɴᴍɪɴ

15.8.2014

Matkaa oli taittunut jokunen tovi, kun Yoongi ensimmäisen kerran avasi suunsa. "Mitä aijot tehdä tuolla?" Hän katsahti sylissäni lepäävää lammasta.

"Miten niin tehdä? Ajattelin vain viedä sen kotiin."

"Ja kotisi on?" Yoongi kääntyi minuun.

En todellakaan tiennyt. Kävelin vain eteenpäin ja toivoin löytäväni jonnekkin, mistä saisin vähintäänkin reittiohjeet tai jotain.

"Ei aavistustakaan."

Yoongi huokaisi turhautuneena kääntyen taas katsomaan eteensä ja mutisi jotain. En edes kehdannut kysyä mitä.

Oli taas hiljaista, lukuun ottamatta paria lintua, jänistä, tai muuta pientä, ääntä pitävää eläintä joita matkalla tuli vastaan.

Tunsin jalkani tarttuvan mutaan ja vetäisin sen nopeasti ilmaan ja jatkoin kävelyä.

"Olemme suolla." Yoongi totesi.

En vastannut, vaan yritin löytää maasta kohtia, jotka eivät upottaisi.

Ohitimme suon nopeasti. Se ei ollut iso.

"Aurinko laskee. Missä ajattelit yöpyä?" Kysyn huomatessani, että taivas alkaa muuttua punertavaksi.

"Teltassa. Voit kyllä nukkua siellä, jos sitä mietit, mutta ruokaa en kyllä anna."

Hyvä, ei tarvitse nukkua taivasalla. Sitten vain pitäisi keksiä joku keino olla nääntymättä.

"Tässä on varmaan hyvä paikka." Yoongi sanoo osoittaen kahden puun välissä olevaa tasaista aluetta.

Pysähdymme siihen ja Yoongi laskee rinkkansa maahan ottaen sieltä vesipullon.

Katson kun hän juo. Yoongi huomaa tuijotukseni ja huokaisee. "No ota sitten. Mutta et juo tyhjäksi."

Lasken lampaan maahan ja otan pullon innokkaasti, mutten uskalla juoda kun vähän, sillä huomaan Yoongin tarkan tuijotuksen vesipullon vesimäärän laskiessa.

Annan pullon takaisin ja Yoongi alkaa purkaa teltan osia pussista. "Kokoan tämän sitten itse. En luota taitoihisi sen jälkeen kun lähdit metsään ilman mitään."

En ymmärrä, Olihan minulla puhelin.

Istun kiven päälle ja katson kun Yoongi suoristaa teltan keppiä.

"Noin." Hän sanoo ja istuu viereeni.

"Siinä ei mennyt kauaa."

"No tarkoitus olisi jättää aikaa myös nukkumiselle." Yoongi sanoo hieman sarkastisesti.

"Mihin laitan lampaani?"

"Eikö sillä oikeasti ole nimeä. Ärsyttää kun kutsut sitä vain lampaaksi."

"Ei. Meillä ei anneta lampaille virallisia nimiä."

"Höh? Miksi ihmeessä?"

"Yoongi... niitä on sataneljäkymmentäseitsemän. Ne vain numeroidaan. Tämä on nuorin ja sadasneljäskymmenesseitsemäs lammas."

"Älä käytä nimeäni noin, se kuulostaa syyttävältä. En voinut tietää että teillä on noin monta lammasta."

Hiljenimme muutamaksi sekunniksi.

"Sano sitä vaikka seiskaksi."

Taas oli hiljaista.

"No... mihin laitan seiskan. Ettei se taas karkaa."

Yoongi nousee ylos ja menee tavaroidensa luo. "Tässä." Hän heittää köyden eteeni. "Sido se puuhun."

Katson köyttä hetken ja otan sen käteeni. "Entä jos alkaa sataa."

"Sitten alkaa, kyllä se kestää."

"Mistäs tiedät, et näytä olevan mikään lammas-asiantuntia."

"No se voi mennä teltan katokseen."

Tosiaan. Teltan oven edessä on pieni katos ja köysi ylettyisi kyllä siihen asti.

Hymyilen ja sidon köyden toisen pään seiskan kaulaan, ja toisen puuhun.

Nälkä on kova, mutta Yoongikaan ei näytä tekemään mitään ruuan eteen joten- ai hän nukahti.

Pyöräytän silmiäni ja ravistan häntä.

"Yoongi herää!"

Yoongi ei vastaa, joten otan hänen kainaloidensa alta kiinni ja nostan.

Yoongi on kevyt. Saan hänet helposti telttaan ja tulen itse tavaroiden kanssa perässä. Suljen oven ja laitan rinkasta paidan Yoongin, ja toisen oman pääni alle tyynyksi.

"Öitä." Sanon hiljaa, vaikka tiedän Yoongin nukkuvan.