Muutamat asiakkaat vaihtavat kummastuneita katseita kahvilassa, kun Veeti ja Elias seisovat miltei naamat kiinnikkäin toisissaan muusta maailmasta yhtäkkiä kovin sokeana. Ja mä vaan korjaan hermostuneesti mun asentoa ja toivon, että noi kaks idioottia päästäis toisistaan irti. Enemmänki mä olin huolestunu Veetin turvallisuudesta, kun se jätkä oli jo saanu mun nyrkin johdosta tänään jumalauta aivotärähdyksen, ties kuinka pahasti sille viel kävis Eliaksen käsittelys.. Miks sen jätkän piti olla nii symppis, et se oli kaikest huolimatta lähteny mun kans tänää kahville? Ilman sen tyhmiä päätöksiä me ei oltais nyt tässä tilanteessa.. Tai sit mä olisin vaa voinu pysyy kielteises päätöksessäni.
"Luuleks sä, et mä sua enää pelkäisin?" Veeti sihahtaa ja saa vastaukseksi Eliaksen tiukemman otteen kurkussaan. Ja mun on tehtävä jotain, mä en nyt tosiaankaan jaksa tätä.
Tartun Eliaksen omaani paljon lihaksikkaammasta käsivarresta ja se mulkasee muhun. Sen käsi jopa nytkähtää ja mä luulen, et se aikoo heittää mut sivuun, mut ilmeisesti Veetistä kiinni pitämine on siitä nytte houkuttelevampi vaihtoehto.
"Hei, ette te voi alkaa kahvilassa tappelee", murahdan ja tiukennan otettani. "Joku kutsuu iha just vartijat tänne tuol kassal."
Elias tuhahtaa.
"Ihan sama", tuo toteaa. Tukahdutan huokauksen ja alan pikkuhiljaa repimään Eliasta irti Veetistä, jonka katse pomppii vuorollaan mussa ja vuorollaan kiinnipitäjässään.
"Se ei oo worth it", sanon. "Usko pois."
Ja jollain ilveellä Eliaksen ote pikkuhiljaa hellittyy lyhyemmän pojan kurkulta, kunnes tuo tönäisee mut sivuun ja irrottaa samalla kätensä Veetistä. Veeti sipaisee kaulaansa ja tuon ilme on kärsivä, mutta äkkiä tuo vetää kasvoilleen sen pokerin ilmeensä ja korjaa takkinsa asentoa yskäisten.
"Noni, tais arvojärjestys tulla selväks", Elias tuhahtaa. Ja Veeti vastaa mulkaisulla, mutta lopulta kuitenkin kokee omaksi parhaakseen ja turvallisuudekseen poistua, joka on kieltämättä paras ratkaisu tähän mennessä.
"Nähää Grindrissä!" Elias naljailee tuon perään, saamatta tosin enää mitään muuta reaktiota, kuin kanalaumansa naurut. Miinus minä. Minua ärsytti niin suunnattomasti, et mulkoilin vaan jokaista porukkamme jäsentä. Niin tappavalle tasolle en tosin päässyt, kuin Veeti, mutta osasin minäkin myrkylliset katseet ees jotenki. Ainaki ilmeisesti Valton mukaan.
"Noni", tuhahdan ja ristin käteni edelleen märän hupparini eteen. "Ei hirveen mallikkaasti sujunu meiän suunnitelmat bilsan esitelmän suhteen." Nappaan taas edelleen puolillaan olevan kahvikuppini, joka ei onneksi ole ehtinyt kylmettymään tämän kaiken häppeningin aikana. Siemaisen sitä ja moraalini yrittää vaivihkaa kolkuttaa mua. Tääki oli Veetin maksama kahvi.
Huomaan Eliaksen pienen, otsaryppyisen ilmeen ja pakolla maalaan mun huulille itsekeskeisen virneen.
"Tai siis", naurahdan äkkiä ja alan korjaamaan lausuntojani. "En mä sen seuraa olis jaksanukkaa." Muutaman, pitkän kulauksen jälkeen lasken tyhjän mukin pöydälle ja sipaisen huulteni rajaa vastaten Eliaksen ivalliseen katseeseen. Miten se jakso olla tänää tollane?
"Missä sä ees olit tänää loppupäivän?" tuo kysyy hetken päästä. "Jouduiks johonki kasvatuskeskusteluu kumminki sen sun bilsan tunnin ärähykses takii?" Nielaisen.
"Joo", vastaan lopulta ja puren hermostuksen vallassa huultani. "Olin."
"Joojoo, olit nuolemas jossai invavessas sen uuden jätkäs kaa", Juho toteaa naurahtaen ja Elias, Nici ja Sami purskahtavat äkkiä nauruun.
ŞİMDİ OKUDUĞUN
Kuka keksi rakkauden
Romantizm"Mä vaan toivoin, ettei se poika olis koskaan tullut mun kouluun." -- Mysteeriset, ruskeat silmät ja pisamat niiden alla. Ja kiharat, jotka yrittää jatkuvasti karata typerästi silmille. Ysiluokkaa käyvän Eemilin elämä on jo muutenkin tarpee...
