Puolijumala nimeltä Kaisla

Luku 1: Unohdettu

TÄRKEÄÄ: Sanat jotka täytyy ymmärtää tarinaa varten: Tää voi vaikuttaa vähän kompleksilta mutta ei se oo. Nää on vaan sanoja joille oon itse keksiny merkityksen. Sanalistaa päivitetään tarinan kehittyessä.

Unohdettu: On kolme eri syytä olla unohdettu puolijumala. 1. Kyseisen puolijumalan isä tai äiti (jumala) ei tiedä puolijumala lapsensa olemassa olosta. 2. Jumala isä tai äiti on unohtanut puolijumala lapsensa. 3. Jumala isä tai äiti ei myönnä puolijumalaa lapsekseen esim: koska lapsi on liian heikko.

Aura: Tarinassa viitataan useasti Jumalan ns, 'ympärillä' olevaan auraan. Tämä ei ole kiinteä asia vaan pikemminkin tunteet ja fiilikset joita ulkopuolinen voi saada katsoessaan Jumalaa, kun tämä on esim: vihainen. Esim: aura on luotaan työntävä = Kukaan ei halua lähestyä Jumalaa

Langennut puolijumala: Puolijumala joka on rikkonut edes yhtä Jumalien asettamista pilari säännöistä. (Pilari sääntöjä on noin 10 ne paljastuu tarinan myötä) Rikkoessaan pilari sääntöä puolijumala 'lankeaa' ja hänet heitetään alas Olympokselta ihmisten maailmaan jossa hän menettää kaikki puolijumala kykynsä ja hän on tavallinen ihminen.

Keskitalven juhla / kuujuhla: Jumalien ja puolijumalien suurin juhla / tapahtuma.  Juhlistetaan onnistunutta vuotta ja Jumalien saavutuksia. Lisäksi se on Zeuksen syntymäpäivä.

Puolijumalien vanheminen: Elää jopa 1000-vuotta. Aikuisia noin 100-vuotiaana (muuttaa silloin pois Olympoksen päärakennuksesta) 100-vuotta vastaa ihmisten 25-vuotiasta. (Ulkonäöltä ei tule vanhaksi vaan pysyy aina nuorina) Puolijumalien elämänkaaren pituudesta ei olla varmoja sillä puolijumalat kuolevat usein taistelukentillä, sairauteen yms EI vahuuteen.

Vanhempien talot: Olympoksen päärakennuksen ulkopuolella olevat kartanot joihin puolijumalat muuttaa täytettyään 100-vuotta. (Niissä puolijumalilla on enemmän vapautta ja oikeuksia) Jokaisella Jumalalla on oma. Esim Haadeksen talo (johon muuttaa Haadeksen lapset), Areksen talo yms...

***

Seisoin ulkona Olympoksen päärakennuksen rappusten alapäässä. Katsoin yläs taivaalle ja näin kuinka pieniä lumihiutaleita alkoi leijailemaan alas taivaalta. Niitä leijaili nenän päälleni, tummiin hiuksiini, niitä tarttui ripsiini ja yhden minä nappasin kielelläni.

"Hei Kaisla." Ezekiel lempinimeltä Zeke sanoi kävellessään viereeni.

"Hei." Vastasin hiljaa yrittäen pitää hiljaisuuden vielä edes muutaman sekunnin, ennenkuin joutuisin astumaan sisään koko talveksi. Ei enää tuulenvirettä tai lintujen lauluja. Ei auringon paistetta tai omaa rauhaa. Ei kauniita näkymiä tai uintireissuja. Koko talvi ilman meren ääntä tai tuoksua...

"Kaisla... Tule sisään." Zeke sanoi ottaen kiinni ranteestani.

"Vielä kymmenen minuuttia." Pyysin.

"Sanoit noin kaksikymmentä minuuttia sitten." Zeke huokaisi ja nykäisi varovasti taas minua kohti rappusia.

"En halua lähteä." Sanoin ja tunsin kuinka kyynel valui alas poskeani pitkin.

"Tiedän että talvi on sinulle hankalaa, mutta ensilumi tulee nyt. Sisään on pakko mennä. Ethän sinä halua langeta?" Zeke hiljensi ääntään ja katsoi minua syvälle silmiin.

Huokaisten pudistin päätäni ja annoin Zeken ohjata minut rappusia ylös ja valtavista kolmen kerroksen korkeista, kultaisista ovista sisään.

Käytävä johon astuimme oli reilusti yli 10 metriä leveä ja jatkui pidemmälle kuin silmä näki. Kirjaimellisesti. Käytävän vasemmalla seinällä oli satoja ovia kaikki erinäköisiä ja kokoisia, mutta silti käytävä näytti tarkkaan suunnitellulta ja siistiltä. Puolijumalia käveli käytäviä pitkin astuen ovista sisään ja ulos. Käytävän oikealla seinällä oli vain ikkunoita ja harvalleen asetettuja ovia.