Puolijumala nimeltä Kaisla

Luku 5: Hän

"Mitä?" Henkäisin silmät pyöreinä. Tytöt hänen vieressään tuhahtivat vihaisesti ja katsoivat minua päästä varpaisiin ilkeästi, kuin toivoen, että minä kuolisin juuri siihen paikkaan.

"Sinut." Chaos toisti totisella ilmeellä, mutta sitten viekas hymy valtasi hänen kasvonsa. "Sinut pois Olympokselta." Tytöt kikattivat ja minä pyöräytin silmiäni ristien käteni.

"Kasva jo aikuiseksi." Sanoin vihaisesti.

"Olen vanhempi, kuin sinä. Pian minä jo muutan pois Olympoksen päärakennuksesta Haadeksen taloon." Chaos sanoi tyytyväisesti ja lisäsi sitten: "Ja sinä jäät tänne kärsimään."

"Fyysisesti oot ehkä jo melkein aikuinen, mutta henkisesti oot vielä vauva. Sitäpitsi sulla on vielä oli 30-vuotta jäljellä ennen kuin täytät 100." Sanoin takaisin.

Puolijumalat vanhenevat eri tavalla, kuin ihmiset. Me elämme jopa tuhansia vuosia. Me kasvamme kunnes me täytämme 100-vuotta ja saavutamme silloin aikuisiän eli olemme fyysisesti noin 25-vuotta. Sen jälkeen vanheneminen loppuu ja me elämme kunnes me kuolemme taistelussa yms.

100-vuotiaana puolijumalat saavat muuttaa pois Olympoksen päärakennuksesta ns 'vanhempiensa taloihin'. Jumalat eivät itse asu niissä. Talot ovat pikemminkin kartanoita ja ne on rakennettu Olympoksen päärakennuksen eteen puoliympyrään. Siellä asuvilla puolijumalilla on enemmän oikeuksia, koska he ovat täysi-ikäisiä. He saavat osallistua jumalien kokouksiin eikä heitä vahdita. Kaikki puolijumalat odottavat aikaa jolloin hekin voivat asua siellä.

Chaos katsoi minua vihaisesti ja tuuppasi sitten tyttöjä eteenpäin: "Lähtekää." Hän murisi. Tytöt kipittivät juhlasaliin kikatellen. Heitä ei paljon haitannut kylmä kohtelu. Chaos alkoi puhumaan matalalla äänella katsellen minua vihisesti. Hän eteni uhkaavasti puhuessaan lähemmäs: "Sinä ei kuulu tänne, sinua ei haluta tänne, sinä olet heikko ja säälittävä. Sinä et ole yksi meistä.Lähde pois ennenkuin joku viskaisee sinut alas niinkuin olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten."

Olin painautunut aivan seinää vasten ja Chaos oli vain muutaman senttimetrin päässä minusta. "Tänään minä olen yksi teistä." Sanoin ja tunsin kuinka kyynel valui poskeani pitkin.

"Se, että pukeudut kuin me ei tee sinusta meidän arvoista." Chaos sihahti puristen rannettani vihaisesti. "Me olemme voimakkaita ja sinä olet aivan mitätön. Sinä seuraat Zekeäkin kuin pieni eksynyt koiranpentu. Sinä olet hänelle vain pikku tyttö jota kohtaan hän tuntee sääliä. Olet vain orja meihin verrattuna joten opi jo paikkasi!"

"Olet väärässä!" Huusin vihaisena ja tunsin uuden kyyneleen valuvan alas. "Minä en ole säälittävä. Enkä heikko!"

Chaos nosti toista kulmaansa ja sanoi sitten ivaten: "Sinä itket vihaisena."

"Enhän!"

"Itket nytkin..." Chaos kuiskasi korvaani ja kuulin pilkan hänen äänestään.

Pyyhin äkkiä kyyneleet poskiltani ja aloin rimpuilemaan Chaoksen otteessa. "Anna minun olla!" Huusin.

"Miksi? Sinun tunteillasi on kiva leikkiä. Olet aivan liian herkkä omaksi hyväksesi." Chaos naurahti ja päästi minusta irti astuen muutaman askeleen taaksepäin.

"Painu helvettiin." Sanoin tulisesti.

"Oih, ensimmäinen kerta, kun kuulen pikku neiti unohdetun kiroilevan." Chaos nälvi ja sanoi sitten totisemmin: "Ja miksi menisin Helvettiin, kun nyt ei ole hyvä aika tavata isää. Talvi on tullut, paljon kuolleita. Autokolereja tapahtuu liukkailla jäillä, ihmiset putoaa jäihin ja hypotermia iskee. Ruuhka-aika on iskenyt manalaan. Ihmiset ovat niin heikkoja. Aivan kuten sinä."