Kaisla on Poseidonin tytär ja hänen ainoa lapsensa viimeisen 300-vuoden ajalta. Hän asuu Olympoksella Jumalten ja kaikkien puolijumalten kanssa.
Kaisla on hauska, erottuu valtavirrasta rikkoo aina sääntöjä ja joutuu siitä aina hankaluuksiin. Kaisla...
"Zeke." Mumisin herätessäni aamulla. Makasin Zeken vieressä hänen sängyllään (olemme ystäviä mitään ei tapahtunut) ja olin yhä väsynyt. "Miksi sä yrität tappaa mut auringolla?" Kysyin hieman kärttyisena sukeltaessani täysin peiton alle.
"Sä katosit eilen." Zeke sanoi kuulostaen synkältä ja vähän surulliselta. "Ja mä etsin sua salista melkein tunnin ennekun mä löysin sut täältä nukkumasta. Sä et edes sanonu lähteväs."
"Mä tiedän Zeke ja mä oon pahoillani, mut... Mä puhuin mun isän kanssa just ennen ku mä lähin." Sanoin hiljaa ja kurkkasin Zekeä peiton alta.
"Mitä?!" Zeke nousi istumaan nopeasti ja mööyri sitten peiton alle viereeni. "Sä puhuit sille?"
"No en oikeastaan..." Sanoin purten huultani.
"Mut sä just sanoit-"
"No mä tarkotin, että se puhui mulle. Mä... Mä en saanu sanaakaan sanottua." Huokaisin pettyneenä itseeni ja hieroin silmiäni.
"Oikeesti?" Zeke huokaisi ja katsoi minua hieman säälien. "No... Ei se haittaa. Sä saat vielä uuden tilaisuuden."
"Me molemmat tiedetään ettei toi oo totta." Sanoin ja nousin ylös sängystä ja aloin valitsemaan vaatteitani.
Nyt kun minulla oli paljon valinnan varaa niin pukeuduin silti aika vaatimattomasti: Farkut, valkoinen t-paita, farkku takki, valkoiset lenkkarit, kukka korvikset, yhteen sopiva rannekoru, kello, nätti kynsilakka ja ruskea laukku. Suihkautin päälleni vielä Jasmin hajuvettä ja päästin Zeken sitten pukemaan.
Hoppla! Dieses Bild entspricht nicht unseren inhaltlichen Richtlinien. Um mit dem Veröffentlichen fortfahren zu können, entferne es bitte oder lade ein anderes Bild hoch.
Kipitin suoraan keittiöön ja otin mansikoita jääkaapista. Leikkasin niistä kannat pois ja asettelin ne lautaselle. Pursotin kermalaahtoa niiden päälle ja sulatin suklaata kermavaahdon päälle.
"Suklaa kermavaahto mansikoita á la Kaisla." Kikatin ja nappasin mansikan haarukkaani ennekuin syötin sen Zekelle.
"No okei on ne kyllä hiton hyviä." Zeke huokaisi ja haki itselleen oman haarukan.
"Lohturuokaa." Minä huokaisin syödessäni taas yhden pienen palan mansikka taivasta. "Sori, että mä lähdin eilen kertomatta sulle."
"Ei se mitään." Zeke sanoi ja kurotti viimeistä mansikkaa kohti.
"Mun!" Huudahdin ja tuuppasin Zeken haarukan syrjään napatakseni nopeasti viimeisen mansikan.
"Varas!" Zeke huusi takaisin. "Haastan sinut kaksin taisteluun." Zeke sanoi ja osoitti minua uhkaavasti haarukallaan.
Nauraen me 'taistelimme' haarukoillamme kunnes sain tuuppastua Zeken haarukan lattialle. "Lurjus." Zeke naurahti ja lähti jahtaamaan minua ympäri hänen asuntoaan.
"Ei älä!" Kiljuin, kun Zeke sai minut kiinni ja alkoi raivokkaasti kutittamaan minua.
"Luovuta." Zeke käski.
"En ikinä." Sanoin dramaattisesti ja yritin kiemurrella pois Zeken otteesta. Kun Zeken sormet pääsivät käsiksi kylkiini kiljuin ja nauroin niin etten saanut happea. "Okei, okei! Mä luovutan."
"Voitin." Zeke sanoi ja irvisti.
"Ens kerralla mä kyllä näytän sulle."
"Ai minkä? Häviäjän vai?" Zeke ivasi hupaisasti.
Näytin kieltä Zekelle ja nousin lattialta ylös.
Me istuttiin Zeken kanssa hetki sohvalla ihan hiljaa kunnes Zeke puhui: "Mun pitäis harjotella kykyjen esitys päivään..."
"Ainiin no joo mee vaan." Sanoin ja pakotin pienen hymyn huulilleni.
"Mä en tahtois jättää sua yksin."
"Hei älä musta välitä. Kyllä mä pärjään." Sanoin ja usutin Zekeä ovelle.
"Sunkin pitäis harjoitella." Zeke painosti eikä hievahtanutkaan vaikka työnsin häntä niin kovaa kuin pystyin.
"Mähän sanoin jo etten mä osallistu. Mä en osaa mitään." Minä huokaisin ja lopetin Zeken työntämisen, koska se oli ihan turhaa.
"Osaat sä vesi temppuja. Käytä voimias." Zeke sanoi.
Pyöräytin silmiäni ja huokaisin. "Ei ne niin ihmeellisiä ole ja eiks melkein kaikki tee jotain voima juttuja?"
"No joo, mutta sä olisit tosi iso yllätys. Jumalat ei edes tiedä, että Poseidonilla on lapsi." Zeke sanoi hymyillen leveästi.
"Ootko varma vai?" Kysyin ja pistin käteni päättäväisesti lantiolleni.
"Joo. Kuulin, kun ne arvuutteli eilen juhlissa, että kenen lapsi oot. Hera ei usko, että oot Apollonin mut tuskin se sille mitään sanoo." Zeke sanoi. "Harkitse edes." Zeke kehotti ja lähti huoneestaan.
"Kai minä sitten osallistun." Kuiskasin hiljaiseen huoneeseen.
***
Noniin hei lukijat mä tarviin taas kerran apua!
Ajattelin osallistua Watty 2018 kilpailuun ihan uudella tarinalla.
Tässä olis kaks tarina ideaa. Jos viittitte lukea ne ja kertoo kumpi kiinnostaa enemmän niin oisin tosi kiitollinen! <3 <3 <3 <3 <3
Mafia pomon tytär:
Mercy asuu New Yorkissa kahdeksan veljensä kanssa. Eihän se haittaa kun perhe on niin rikas, että jokaisella perheenjäsenellä on oma kerros pilvenpiirtäjästä.
Juuri kun Mercyn elämä on hyvää ja Mercy rakastuu Mikeen; Mercylle joudutaan kertomaan perheen synkkä salaisuus; hänen koko perheensä kuuluu mafiaan jota Mercyn isä johtaa.
Hänen pitää valita: Ottaako hän Mafian valan, ja sitoutuu elämään rikollisena; Mafia pomon tyttärenä johon ei lait koske vai jättääkö hän perheensä taakseen ikiajoiksi...
Entä kun Mercy tapaa Loganin: Tulisen ja ennen kaikkea vaarallisen, vastustaja Mafian pomon pojan joka iskee heti silmänsä Mercyyn.
Valitessaan mafian Mercy ei voisi olla kummankaan pojan kanssa, mutta raaskiiko Mercy jättää perheensä tai jopa olla heitä vastaan saadakseen haluamansa elämän?
Yksinäiset:
Juniper ja hänen koiransa Karhu asui Suomessa, kun koko maailma meni sekaisin. Vain 14-vuotiaana hän jäi yksin ja siitä on jo neljä vuotta. Zombi-virus levisi nopeammin, kuin rutto ja tappoi melkein koko ihmiskunnan.
Nyt hän etsii selviytyneitä ja yrittää itse samalla pysyä elävien kirjoissa. Zombit eivät ole hänen ainoa uhkansa, ruuan löytäminen ja metsästäjien välttely on elintärkeää. Kukaan ei tiedä keneen voi luottaa...
Matkallaan Juniper tapaa Hunterin. Miehen joka on menettänyt paljon viruksen takia ja on nyt kylmä, rujo ja armoton. Hunterin ja Juniperin suhde kehittyy yhä vahvemmaksi.
Kaikki muuttuu kun Juniper ja Hunter saa yhteyden Englannissa sijoittuvaan Orion ryhmään ja päättävät liittyä heidän joukkoonsa.
Juniper vihdoinkin saa tietää totuuden viruksesta ja siitä kuinka paljon alttiimpia naiset ovat sille...
(Tää perustuis niiku peliin last of us (kattokaa youtubesa gameplay jos ette tiiä mikä se on UPEEEEEE) ja sarjoihin walking dead ja nation Z. Zombit + Romanssi. Vaikuttaa ehkä tyhmältä mut haluun silti tosi kovasti kirjottaa tän)
