Puolijumala nimeltä Kaisla

Luku 2: Kultalusikka suussa

Zeken oikea nimi on Ezekiel. Zeke on lempinimi. Kaisla käyttää aika randomisti molempia.

***

"Siis häh?" Kysyin hämmentyneenä suu hieman auki.

"Tuletko minun seuralaiseksi?" Hän toisti nolona.

"Mitä! Oletko sinä hullu? Oletko sinä yhtään miettinyt mitä muut ajattelevat jos sinä saavut unohdetun kanssa keskitalven juhlaan? Sinua aletaan kiusata, kuten minua! Sinä olet sekaisin!" Puolijumalat käytävällä vilkaisivat meitä ja jatkoivat tekemisiään, kun Zeke lähetti niille ilkeän mulkaisun.

"Mä en välitä!" Hän ärähti. "Mä tahdon olla sinun kanssasi. Se, että sä olet unohdettu ei haittaa minua. Oot mun paras kaveri." Zeke sanoi. "Joten tulisitko kanssani keskitalven juhlaan seuralaisekseni?" Hän pyysi katsoen suoraan silmiini.

Olisi väärin sanoa kyllä, kun hän ei ole nähnyt puoliakaan siitä, kuinka pohjalla minä olen. Ehkä hän muuttaisi mielensä, kun näkisi totuuden...

"Sinun täytyy ensin nähdä jotakin." Minä tartuin häntä ranteesta ja vein hänet lähimmän kaupan ovelle. Minulla ei ollut mitään hajua mitä kauppa myi tai mikä sen nimi on. Oven yläpuolella pitäisi lukea kaupan nimi, mutta minulle oven yläpuoli oli pelkkää sumua. Ja, koska ovet ovat aina auki minun pitäisi nähdä kaupan sisälle, mutta kaupan oven peitti sumu joka esti minua näkemästä kauppaan. Ojensin käteni kauppaa kohti, mutta heti, kun käteni osui sumuun tunsin sähköistä kipua koko kehossani, nykäisin käteni pois ja vinkaisin kivusta.

"Sattuiko sinuun?" Zeke kysyi hätääntyneenä ja alkoi tutkimaan kättäni. Siinä ei ollut jälkeäkään.

"Kipu on, kuin pieni salaman isku ilman jälkeä. Se polttaa ja kirvelee kovasti eikä se näy ulospäin." Minä huokaisin. "Kipu pakottaa unohdetun kauemmas. Minä en pääse yhteisiin tiloihin paitsi sairaalaan ja infoon ja kouluun enkä minä pääse yhteenkään viihde huoneeseen ja kuten jo tiedätkin en pääse myöskään Jumalten tiloihin paitsi Jumalan seuralaisena. Ainoa poikkeus on kuujuhla johon pääsen puolijumalan avecina." Minä hiljenin.

"No sinä pääset kuitenkin puolijumalien huoneisiin..." Jo ennenkuin hän lopetti puhumisen minä pudistin päätäni.

"Minä en pääse niihinkään ilman kutsua... Tule minun mukaani." Minä pyysin.

Me juoksimme paljon nopeampaa kuin normaalisti ja ajatukseni pyörivät hänen tulevan reaktionsa ympärillä. Eikö hän enää näkisi tai puhuisi minulle nyt kun hän saisi tietää koko totuuden?

Jo pian me olimme hänen huoneensa ovella.

"Katso." Minä käskin. "Tämä ovi olet sinä. Hieno, rikas, täydellinen. Sinä elät huoletonta elämää ja saat kaiken sormien napsautuksella."

"En nyt ihan niin sa..." Hän aloitti, mutta minä juoksin jo eteenpäin. Kuulin hänen lähtevän seuraamaan.

Sitten me olimme toiseksi heikoimman puolijumalan ovella: "Katso tätä ovea. Tämä on Saran huone. Hän on toisiksi heikoin puolijumala ja Afroditen tytär. Hän ei elä yhtä ylellistä elämää, kuin sinä, mutta hän on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä."

"Hän on kyllä voimattomin puolijumala. Näetkö? Hänen huoneensa on viimeinen puolijumalien huoneista."

"Juuri tuossa sä olet väärässä." Minä tiuskaisin kulmat kurtussa.

Samassa minä lähdin taas juoksin suoraan viihde huoneiden ohi siivous komeron ovelle."Tässä on siivouskomeron ovi. Se on täynnä luutia ja muita siivous juttuja."

"Mikä on sun pointtisi?" Zeke huokaisi tylsistyneenä.

Minä kävelin varaston ovelle: "Tämä on varasto, sinne tuodaan kaikkea tarpeetonta."Sitten minä jatkoin matkaa kellarin ovelle: "Tämä on kellarin ovi. Kellarissa on jotakin lämmitys hommia ja paljon rottia... Ja näiden kaikkien jälkeen tulee minun huoneeni."