Puolijumala nimeltä Kaisla

Luku 12: Lempi lapsi

HUOMATKAA!!!!!!!!!!!

JULKAISIN JUST 2 LUKUA!!!

Varmistakaa et luitte edellisen ennen tätä lukua!

Tää on tosi tärkeetä tai ette tajuu mitä vittua tapahtuu.

***

Zeken näkökulma

***

Katselin hetken, kuinka Kaisla käveli pois ennenkuin astuin kokoushuoneeseen. Poseidon käveli edes takaisin keskellä huonetta. Hän oli niin vihainen, että tunsin heikotusta. Hänen voimansa olivat aivan pinnalla ja tekivät hänen auransa hyvin karkottavasti. Tunsin heti painetta juosta pois.

Zeus huokaili katsellessaan Poseidonin raivo kohtausta. Chaos istui isänsä istuimella. Hän oli nostanut sen suojat ylös niin ettei Jumalat pystyneet koskettamaan häntä. Jumalten valtaistuimet kokoushuoneessa ovat Olympoksen turvallisin paikka niiden suojien takia. Niitä ei läpäise mikkään.

"Poseidon." Zeus sanoi ja sai ilkeän mulkaisun Poseidonilta. "Rauhoitu. Mene takaisin valtakuntaasi. Tämä ei ole hyvä päivä massa murhalle. Ei ainekaan jos se mitä epäilemme tulee tapahtumaan."

"Ne yritti... Metrokoites!" (Motherfucker) Poseidon mylvi ja iski Haadeksen istuimen suojia yrittäen satuttaa Chaosta. Sitten hän lähti kokoushuoneesta ja palasi valtakuntaansa.

Seuraavaksi Zeus nousi istuimeltaan. "Poikani. Meidän täytyy puhua. Se voi odottaa." Hän sanoi vilkaistuaan Chaosta joka oli nyt laskenut istuimen suojat, Poseidonin lähdettyä. Salaman iskusta Zeus katosi.

"Zeke." Chaos sanoi ja seisoi istuimeltaan. Hän näytti niin ylimieliseltä.

"Chaos." Sanoin myrkyllisesti ja kävelin uhkaavasti lähemmäs.

"Mä yritin auttaa sitä. Kai sä sen tajuat?" Chaos sanoi nostaen kulmiaan ja samalla tutki minun hyökkäävää asentoani.

"Mä tajuan, että sä yritit ottaa sen oikeudet pois heti kun se sai ne." Sihisin vihaisesti.

"Hetkinen... Sä et tiedä." Chaos sanoi ja naurahti.

"Tiedä mitä?" Kysyin.

"En voi uskoa ettei Zeus oo kertonut sen lempi lapselle." Chaos sanoi ja alkoi nauramaan maanisesti.

"Mistä vitusta sä puhut?!" Kysyin ja tartuin Chaosta kaulasta....

***

Kaislan näkökulma

***

Istuin Zeken sohvalla, kun se astui ovesta sisään: "Kaisla! Missä sä oot?" Zeke ryntäsi keittiöön, sen hiukset oli sekaisin ja silmässä mustelma.

Zekellä oli miekka kädessä ja sen terästä valui hieman verta.

"Tässä näin." Sanoi ja kävelin nopeasti Zeken luo. "Mikä hätänä?" Zeke ei ikinä reagoinnut näin. Sen silmissä oli muutama kyynel ja siitä näki, että sitä pelotti. Zeke tarrasi minuun tiukasti kiinni.

"Anteeksi. Kaisla anna anteeksi. Mä oon niin pahoillani." Zeke toisti jatkuvasti, kuin mantrana.

"Hei, Zeke kerro mitä tapahtui."

"Mä... Mä tein jotain kamalaa." Zeke sanoi ja hengitti raskaasti.

"Mitä?" Henkäisin ja tuijotin Zekeä suoraan silmiin.

"Mä tapoin sut."