Puolijumala nimeltä Kaisla

Luku 7: Suihkulähde

Hengitin syvään sulkiessani sivuhuoneen oven ja katseeni keskittyi heti huoneen keskellä olevaan suihkulähteeseen. Istuin sen reunalle ja otin korkokenkäni pois ennenkuin minä kastoin jalkani veteen. Puoli tuntia kului minun heilutellesani varpaitani vedessä.

Sivuhuoneessa oli ihanan hiljaista juhlasaliin verrattuna ja minä pystyin viimeinkin rentoutua.

Kuulin kuinka ovi avautui ja joku astui sisään: "Pikku neiti unohdettu." Hiljainen ääni sanoi.

Käännyin nopeasti ympäri. Jopa minä tiedän, että vihollisten ei saa antaa olla selän takana... Ja Chaos on vihollinen.

"Wow wow. Rauha." Chaos sanoi, kun nostin jalkani vedestä niin, että vettä pärskyi ympäriinsä. "Unohdit tämän." Chaos mumisi ja nosti esille lautaseni johon oli valittu uudet herkut.

"Miksi vaihdoit ruuat?" Kysyin kulmat kurtussa ja hieman ärtyneenä.

"Koska jos aiot syödä näin paljon herkkuja niin syö niin sanottu kerma kakusta." Chaos sanoi. "Tässä ovat kaikki parhaat herkut." Chaos antoi lautasen minulle ja istui viereeni varoen ettei hän koskisi veteen.

Katsoin Chaosta epäilevästi, mutta kiitin häntä kuitenkin ja aloin syömään hitaasti.

"Miksi sä olet unohdettu?" Chaos yhtäkkiä kysyi. Hän ei käyttäytynyt normaalisti. Yleensä Chaos on töykeä ja ilkeä. Hän saa vanhvimmatkin ihmiset epäilemään itseään.

Kumpa olisin tuolloin tiennyt ettei Chaoksen hyvät tavat kestäisi kauaa.

"Isäni lähetti Hermeksen hakemaan minut maan päältä. Olin kai liian heikko sen mielestä tai ehkä se tahtoi tytön." Sanoin ja puraisin brownieta.

"Jaahas. Kuulostaa oudolta. Poseidon valittaa jatkuvasti siitä ettei hänellä ole ollut lapsia tyyliin 320-vuoteen. Luulisi, että silloin kun hän vihdoinkin saa lapsen niin hän ei tätä hylkäisi." Chaos mumisi miettivä ilme kasvoilla.

Chaos on yksi niistä harvoista ihmisistä joka tietää kuka minun Jumala vahempani on. En oikeastaan tiedä miten se tietää... Mutta jotenkin Zeke siihen liittyy.

"Ai tahtooko Poseidon niin kovasti lapsen?" Kysyin yllättyneenä ja laskin lautaseni pois.

Chaos naurahti ja mutisi synkästi: "Et edes tiedä kuinka paljon... Hän on vaittanut siitä jo vuosisatoja. Se ärsyttää muita jumalia. Hän vaan vinkuu siitä, että muilla on lapsia, mutta hänellä ei."

"Ai... Minä en... Minä en tiennyt." Sanoin hiljaa ja tuijotin käsiäni. Ensi kertaa pitkään aikaan tunsin toivoa siitä, että isäni haluaisi minut sittenkin.

"Eikö Zeke kertonut sinulle? Luulin, että olette ystäviä tai... Yhdessä." Chaos sanoi ja nyrpisti nenäänsä 'yhdessä' sanalle.

"On hän sanonut, että Poseidon tahtoisi lapsen, mutta en tiennyt kuinka paljon. Enkä, että minäkin saattaisin kelvata."

Chaos rykäisi ja sanoi sitten: "Kyllä sinun on vähän pakko kelvata. Olet ainoa vaihtoehto." Chaosin äänestä kuuli, että hän tunsi olonsa epämukavaksi. "Poseidon ei ole pystynyt. Ummm... Miten sanoisin tämän, siittämään uutta lasta."

"Eww." Sanoin ja tunsin sitten alakuloisuutta. Tottakai Poseidon oli yrittänyt sehän on selvää, mutta hän jäi jumiin minunkaltaisen heikon lapsen kanssa.

"Minä menen nyt takaisin. Et kerro kenellekkään tästä keskustelusta tai lopetan olemasta ystävällinen." Chaos varoitti ja lipsahti oven välistä takaisin juhliin.

Jäin hiljaa istumaan suihkulähteen kivireunukselle ja söin lautaseni tyhjäksi. Sitten minä vain istuin ja kuuntelin vaimeaa musiikkia joka nyt kuului seinien läpi. Heiluttelin jalkojani vedessä. Olin ollut väärässä, kun olin seisonut ulkona. Olin luullut, että en koko talvenä näkisi suolaista merivettä, mutta juuri nytkin heiluttelin jalkojani meriveden suihkulähteessä. 'Harmi etten pääse tänne tämän päivän jälkeen. Tämä olisi varmaan lempipaikkani.' Ajattelin ja heilautin jalkaani niin, että vettä pärskyi vähän.

Minä kikattelin ja leikin vedellä. Jostain syystä vesi muuttui vähitellen kylmemmäksi. Silti en ottanut jalkojani pois vedestä.

Kuulin kuinka ovi aukesi ja kun käännyin katsomaan kuka astui huoneeseen; luiskahdin märältä reunukselta suoraan jäätävään suihkulähteeseen.

Huoneeseen astunut mies auttoi minut pois lähteestä ja takaisin sen reunalle istumaan. Pyyhin vettä silmistäni ja katsoin litimärkää mekkoani ja melkein tunsin kuinka meikit kasvoillani levisivät kuin pandan tai pesukarhun pilkut.

Nostin katseeni mieheen ja jo toista kertaa tänään minä katselin isääni silmiin.

"Taidat olla aika kömpelö." Hän sanoi, mutta minä olin jähmettynyt paikoilleni. Pystyin vain nyökkäämään. Miksen sanonut mitään? Voisin juuri nyt avata suuni ja sanoa 'hei'. Tai moi tai terve tai hessulivei tai 'miks tää vesi on näin kylmää?' Mutta mitään en saanut sanotuksi.

Isäni katseli minua hetken ja sanoi sitten miettivästi: "Luulin, että olin ainoa joka käy täällä." Hän viittoi ympäri huonetta ja katsoi sitten minua taas päästä varpaisiin. "Mekkosi meni ihan piloille."

Nyökkäsin ja kiersin käteni ympärilleni jotta pysyisin lämpimänä.

Isäni näytti sitä kuin häntä vaivaisi jokin: "En ole ennen nähnyt sinua."

Pudistin päätäni ja katsoin sitten maahan.

"Miksi?" Poseidon kysyi.

Kohautin hartioitani ja pysyin hiljaa.

"Taidat olla aika hiljainen myös..." Poseidon naurahtti, mutta muuttui sitten taas vakavaksi.

Heilutin päätäni puolelta toiselle sanoen ikäänkuin: no niin ja näin.

Poseidon nyökkäsi ja riisui puvun takkinsa ojentaen sen minulle.

Jostain tuntemattomasta syystä otin takin vastaan ja puin sen yleni. Tunsin kuinka takki kastui hitaasti ja alkoi painamaan enemmän, mutta ainekaan nyt minulla ei enää ollut niin kylmä.

"Kuka sinä olet?" Poseidon kuiskasi ja otti askeleen minua kohti, mutta minä pinkaisin pakoon ja ovesta ulos ennenkuin hän ehti estää minua. Voi Jumalat miksi minä niin tein?

***

Anteeks, että miulla kesti näin kauan!

JOULU vie kaiken miun ajan!

Kirjotin tän KIRJAIMELLISESTI koulussa matematiikan kaksoistunnilla, mut älkää huoliko, koska sain silti matikkaakii tehtyä.