Kaisla on Poseidonin tytär ja hänen ainoa lapsensa viimeisen 300-vuoden ajalta. Hän asuu Olympoksella Jumalten ja kaikkien puolijumalten kanssa.
Kaisla on hauska, erottuu valtavirrasta rikkoo aina sääntöjä ja joutuu siitä aina hankaluuksiin. Kaisla...
Hei tulin taas takas! Sori että kesti vähä kauemmin. Moti menny. *** "Kaisla..." Tunsin kuinka joku ravisteli minua hereille.
"Vielä viis minuuttia." Mumisin.
"Nouse ylös." Ääni käski uudelleen.
Avasin silmäni ja näin Chaoksen. "Mitä sä nyt haluat?" Kysyin uneliaana.
"Et voi nukkua käytävällä."
"Jaa miksi en?" Kysyin vittuilevasti ja suljin taas silmäni.
"Saatana." Chaos nappasi minua ranteestani kiinni ja viskaisi minut olkansa yli.
"Hei! Päästä mut alas!"
"En. Nyt sä lopetat ton Zeken perään haikailun. Sun pitää harjoitella." Chaos käski.
"Mitä jos Zeke tulee nyt ulos enkä mä oo siellä?" Kysyin ja löin Chaosta selkään.
"No sit on voi voi. Oot oottanut Zekeä sen oven takana jo kolme päivää ja..." Chaos sanoi vihaisesti yhä kantaen minua. "Zeke ei ansaitse sua." Chaos tokaisi hiljaa.
"Aha ja säkö sen päätät. Kuka mut sit ansaitsee? Sä vai?" Kysyin vihaisesti yrittäen rimpuilla pois Chaoksen otteesta.
"No parempi mä olen kuin se!" Chaos karjaisi.
"Missä maailmassa!? Sä olet aina ollut mulle ilkeä ja pelotellut mua! Sä et olis yhtään parempi ystävä kuin Zeke."
"Et sä näin naiivi voi olla..." Chaos laski minut jaloilleni, mutta piti minusta silti kiinni etten voinut lähteä. "Luuletsä että meistä kumpikaan ystävyyttä haluaa?"
Olin järkytyksestä aivan hiljaa.
"Mistä sä puhut?" Kysyn ja kurtistan kulmiani vihaisesti.
Chaos naurahti ja alkoi puhumaan lannistaen minua joka sanalla: "Luultsä tosissaan, että Zeke hengaillee sun kanssa ja antaa sulle kaiken vaan koska ootte ystäviä? Ei tietenkään sillä on taka-ajatuksia. Kaikilla pojilla on."
"Sä oot väärässä." Sanon tiukasti ja yritän rimpuilla pois.
"Kaikki odottaa että se tekee liikkeensä."
"Lopeta toi jorina ja jätä mut rauhaan." Vaadin ja näytän Chaokselle kieltä kuin vihainen pikkulapsi.
"Sun pitää ymmärtää! Zeke ei välitä susta, isäs ei välitä susta, muut puolijumalat ei välitä susta."
Tunsin kuinka kyyneleet alkoivat kirvellä silmiäni mutten antanut niiden valua. En halunnut olla Zeken edessä heikko.
"Kukaan ei välitä susta. Ei kukaan... Paitsi mä." Chaos henkäisi ja tiukensi taa otettaan riuhtaisten minut Zeken viereiseen huoneeseen.
Chaos on Olympos vuoren toisiksi vahvin puolijumala, joten loogisesti Chaoksen huone on Zeken oman jälkeen.
En nähnyt koko huonetta, mutta sen verran näin että huone oli elegantin musta-valkoinen ja decor oli moderni vintage vivahteella. Se oli miltei yhtä suuri kuin Zeken ja huoneita olii yhtä monta.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
"Sun kannattais jäädä tänne." Chaos tokaisi ja päästi minusta irti.
"Huh? Mitä sä taas säädät?" Kysyn vihaisena. "Mulla on oma huone nyt. Ja sä vihaat mua. Miks sä auttaisit?"
"Mä en ikinä oo vihannu sua Kaisla. Ja mä yritin aina vaan suojella sua. Nyt Zeke on aiheuttanu sen mitä yritin estää. Eikä millään oo enää väliä. Kaikki mun yritykset on ollu turhia..." Chaos puhui enemmän itselleen kuin minulle. Hän oli jossain kaukana omassa maailmassaan.
"Mä en ymmärrä Chaos. Sä sanot hirveitä asioita mulle. Ja väität et teit sen suojellakses mua. Mut ei se siltä tuntunut. Tälläsiä asioita ei voi vaan unohtaa."
"Sun on pakko!" Chaos karjaisi ja hänen äänensä kaikui mamorilattiaisessa huoneessa. "Muuten me ei ikinä voida..." Hänen äänensä meni niin hiljaiseksi etten mieltei saanut hänestä mitään selvää. Samahan se on kun hän puhui ihan ouuta heinää muutenkin.
"Chaos mä en tahdo jäädä. Tää on kuitenkin osa jotain kosto/kidutus suunnitelmaa jonka oot tehny mun varalle." Sanon ja otan askeleen ovea kohti vain nähdäkseni Chaoksen iskevän nyrkkinsä seinään pääni ja oven väliin.
"Aijotko sä mennä takaisin Zeken luo?"
"Joo. Zeke on mun ystävä ja se on aina ollu mun tukena. Toisin ku sinä." Sanoin ja yritin pujahtaa Chaoksen käden alta, mutten ollut tarpeeksi nopea ja Chaos sai otteen hupparistani ja veti minut takaisin eteensä.
"Mä... Mä olen pahoillani Kaisla." Chaos kuiskasi. "Joskus sä vielä ymmärrät..."
Yhtäkkiä Chaos näytti huono vointiselta. Hän oli aina ollut kalpea, mutta nyt väri valahti pois hänen kavoiltaan. "Chaos?"
En kerennyt muuta sanoa, kun Chaos alkoi kaatumaan eteenpäin ja veti minut alas mukanaan. Ennenkuin tiesin mitä tapahtui, Chaos oli menettänyt tajuntansa ja makasi nyt kanssani kylmällä lattialla.
***
Semi lyhyt update mut oikeesti olin jo miltei pudottanu tän tarinan kokonaan ku ei kauheesti suomeksi kirjottaminen enää kiinnosta. Hypin puhe ja kirjakielen välissä ja miusta tää kirjotustyyli kuulostaa kauheelta.
