Puolijumala nimeltä Kaisla

Luku 11 : Juoskaa

Kuvassa tosi yksityiskohtanen kuva Kaislan (Taylor Marie Hill) kasvoista

***

Yhtäkkiä maailma oli auki...

Minua ahdisti. Vihdoinkin monien vuosien jälkeen en ollut enää unohdettu. Poseidon oli hyväksynyt minut tyttärekseen ja nyt minulla oli oma huone ja oikeus liikkua samoissa paikoissa, kuin muut puolijumalat. Olin vapaa.

Olin niin onnellinen, että aloin itkemään.

"Kaisla? Kaikki ok?" Zeke kysyi.

"Musta... Musta tuntuu, että mä oon vaan vähän hämmentyny." Sanoin rikkinäisellä äänellä.

"No... Voinko mä auttaa?" Zeke kysyi avuttomana.

"No et nyt oikeastaan. Ois kiva syödä. Vaikka jotain hyvää. Niiku suklaata... Vaikka... Pari kiloa." Mumisin ja ampaisin yhtäkkiä ylös. "Mä pääsen nyt kaikkialle. Karkkikauppaan!" 

"Tottakai herkut on eka asia mitä sä ajattelet saadessas kaikki puolijumalan perusoikeudet." Zeke sanoi pyöritellen silmiään, mutta alkoi heti johdattamaan minua karkkikaupan suuntaan.

Ketään ei ollut missään... Koko käytävä oli ihan tyhjä ja kaikkialla oli hiljaista.

"Mitä täällä on meneillään?" Zeke mumisi katsellessaan ympärilleen.

"Onks jollain juhlat?" Kysyin Zekeltä hämmentyneenä.

"Ei, mut olis kutsuttu." Zeke sanoi olankohautuksella ja yhtäkkiä pysähtyi. "Sori." Zeke sanoi hieman harmissaan.

"Ei se mitään sanoin." Juhlat oli yksi niistä aiheista joista me ei puhuttu. Puolijumalilla oli jatkuvasti synttäreitä ja kotijuhlia. Minua ei ikinä kutsuttu joten juhlista puhuminen oli minulle hieman epämiellyttävää. Zeke taas kutsuttaan aina.

"Missä kaikki on?" Zeke ihmetteli ääneen ja pysähtyi joskus kavereidensa ovien eteen ja koputti, mutta koskaan kukaan ei avannut.

Huokaillen onnesta kurkin välillä jodenkin yleisten huoneiden sisään. Näin ensimmäistä kertaa esimerkiksi: vaatekaupan ja elokuvateatterin.

"Pitäiskö meidän etsiä ne?" Kysyin.

"No ehkä meidän kannattais." Zeke nyökkäsi ja veti minua perässään ja seurasin Zekeä hiljaa.

Minulla oli tästä paha aavistus...

"Onkohan kaikki hyvin?" Ihmettelin ääneen ja puristin Zeken kättä.

"En tiiä. Ei vaikuta hyvältä." Zeke mumisi pudistaen päätään.

"Toivottavasti kelleen ei oo käynyt mitään." Sanoin ja tunsin kuinka Zeke nykäisi minut yhtäkkiä nurkan taakse piiloon, kun kuulimme puhetta.

"Hei tuutsä vai et?" Joku kysyi kuiskaten.

"Joo joo ihan just." Toinen vastasi hieman ärtyneen kuuloisena.

"C'mon. Me missataan se. Ne tekee sen ilman meitä."

"Juu okei ihan sama. Mennään sit."

"Mistä ne puhuu?" Kysyin hiljaa Zekeltä, kun kuulin heidän kävelevän pois päin.

"En tiiä..." Zeke sanoi hämmentyneen kuuloisena ja kulmat rutussa. "Seurataan niitä."

Nyökkäsin ja me kävelimme hiljaa niiden kahden pojan takana jotka olivat aikaisemmin puhuneet.

"Me niin myöhästytään." Poika jonka tunnistin Ryaniksi, Apollon pojaksi.

"Eihän. En mä niin kauaa pelannu." Toinen poika; Cory, Hermeksen poika väitti vastaan.