Puolijumala nimeltä Kaisla

Luku 9: Kykyjen esitys päivä

Seuraavat kaksi päivää Olympos oli Helvetin vallassa. Ei kirjaimellisesti tietenkään. Jos oikea Helvetti olisi vailloillaan Olympoksella, niin Hades olisi valloittanut Olympoksen, jättänyt huoneensa ovet auki ja antanut Helvetin hitaasti levitä Olympokselle.

Tämä helvetti oli erillainen eli täyttä kaaosta. Yep pun intended sillä jos Chaos johtaisi Olymposta niin tälläistä menoa olisi varmaan jokapäivä. Puolijumalat joivat energiajuomia (ei niitä ihmisten omia vaan sellaisia jotka ei anna nukkua) ja veti pillereitä, että ne ei hukkaisi harjoittelu aikaa turhuuksiin. Ne juoksenteli ympäriinsä ja Zeken mukaan kaikki harjoittelu huoneet ja hirviömaailma oli ihan täynnä.

Puolijumalat huusivat toisilleen ja tappelivat jatkuvasti käytävillä. Mikäs siinä sillä onhan sekin harjoittelua.

Puolijumalat skippasivat ruoka-ajan ja näyttivät ihan hirveiltä koska he eivät haaskannet aikaa edes hiusten harjaamiseen tai suihkussa käyntiin. Koko Olympos haisi hielle. Niiden kahden päivän aikana sairaalakin täyttyi, sillä puolijumalat saivat haavoja harjoitellessaan oikeilla aseilla, mursivat luita käyttäessään treenauslaitteita väärin ja saivat yleisesti tappeluissa turpiinsa. Tähänasti kukaan ei kuitenkaan ollut kuollut, vaikka kolme puolijumalaa olikin vaipunut koomaan, jotta he parantuisivat nopeammin.

Ainoat rauhalliset puolijumalat olivat Afroditen tyttäret. He vinkuivat pahasta hajusta ja olivat vihaisia, koska he eivät saaneet pojilta huomiota. He eivät tappeluu harjoituksiin keskittyneet, vaan valitsivat täydellistä asua ja harjoittelivat meikkiään ja kampauksiaan. Kykyjen esitys päivä on Afroditen tyttärille, kuin missikisa.

Zeken mukaan he vain kävelivät Jumalten eteen, hymyilivät ja seisoivat jossain juuri ja juuri intiimialueet peittävässä mekossa pyörähdellen ympäri, esitellen heidän meikkejä, hiuksia, koruja ja heidän täydellisiä vartaloitaan.

Yritin pysyä Zeken huoneessa mahdollisimman paljon. Zekellä ei kuitenkaan ollut merivesi allasta tai muuta sellaista joten jouduin harvoittelemaan hanavedellä mikä oli paljon hankalampaa.

Nostin vettä voimillani ilmaan ja tein siitä kuvioita, muutin sen jääksi ja höyrystin sen pois. Kuvioista ei tullut täydellisiä, sillä hanavesi oli minulle ihan uusi juttu.

Zeke tuli molempina iltoina kotiin vasta myöhään illalla. Minulla oli aina ruokaa hänelle valmiina. (Ruokaa jonka olin ensin polttanut kolme kertaa pohjaan ennenkuin onnistuin reseptissä) Hyvän kotivaimon kategoriaan minä selvästikkään en kuulunut. Kategoriani oli pikemminkin: paras ystävä, joka yrittää kovasti, mutta usein epäonnistuu.

Odotin, että Zeke söisi ja annoin sitten Zekelle selkähieronnan samalla kun katselimme jotain elokuvaa ihmisten maailmasta. (Puolijumalillakin oli oma elokuva teollisuus nimeltä P.E.Y (puolijumalien elokuva yhdistys), mutta Zeke ja minä pidimme ihmisten elokuvista enemmän)

Harjoittelujen jälkeen Zeken selkä oli ihan täynnä lukkoja ja kireyttä. Pitkä ja tehokas harjoittelu uuvutti hänet ja kipeytti hänen lihaksensa.

Kun huomasin Zeken silmien sulkeutuvan vähän väliin, pakotin hänet sänkyyn ja heti, kun hänen päänsä osui tyynyyn hän nukahti.

Kun kiipesin sänkyyn Zeken viereen vähän myöhemmin, vatsassani oli perhosia. Eikä sellaisia normaaleja jotka tulee, kun näkee oman ihastuksen vaan sellaisia isoja joiden siivet oli voimakkaat ja jotka aiheuttivat minussa epämukavuutta, huonoa oloa ja kylmiä väreitä. En tiennyt odotinko seuraavaa päivää innolla vai kauhulla.

Sinä yönä minä nukuin vain muutaman tunnin. Tiesin että heikoimmat puolijumalat pääsivät jo 12 yöllä esittelemään taitojaan ja, että Zeke esiintyisi vähän ennen minua. Tiesin myös, että Zeke oli pyytänyt meille aikaa vähän klo 12 jälkeen päivällä. Silloin esiintymisiä olisi jo ollut 12 tuntia ennen meitä.