Camp Kenda (fin)

>6<

Mejín näkökulma

Olin herännyt huoneesta, johon minut oltiin eilen saatettu. Jaoin sen kuulemma jonkun Evily -nimisen tytön kanssa, mutten ollut tavannut häntä vielä. Se oli ehkä ihan hyvä. Evily ei kuulostanut mukavalta nimeltä.

Huone oli ihan normaalin kokoinen. Se oli sisustettu vaaleansinisellä ja violetilla, ja oikean puoleinen sänky oli käytössä. Sen päällä oli valkoinen päiväpeitto ja vaaleanpunaisia tyynyjä. Yöpöydällä oli valokuva vaaleahiuksisesta tytöstä hymyilemässä leveästi kameralle hieman vanhemman tytön kanssa.

Seinillä oli vanhoja julisteita, joissa oli kuvia ja tekstejä, muun muassa Home, Starwars, Blade Runner, Jumanji, Queen, Nirvana ja Whitney Houston.Ne olivat julisteita elokuvista ja artisteista ajalta ennen sotaa.

Minun sänkyni oli tylsä, mutta siististi pedattu. 

Kun Lloyd oli tullut herättämään minut aamulla, en tiennyt missä olin ja meinasin tirvaista häntä naamaan. Hän oli kohottanut kätensä suojelevasti eteensä ja pyytänyt minua rauhoittumaan. Hän oli tuonut minulle puhtaita vaatteita ja osoittanut ovea sänkyni jalkopään takana. 

Olin käynyt suihkussa ja vaihtanut puhtaat vaatteet ylleni. Olin kironnut hiuksiani ja palannut sitten huoneeseen, jossa Lloyd odotteli minua. Käytävällä meitä oli odottanut neljän lapsen rykelmä. He olivat Lloydin pikkusiskoja ja -veljiä. Vanhin heistä oli nimeltään Oliver. Hän oli 15 -vuotias. Sitten oli 13 -vuotiaat kaksoset Alessia ja Archie ja nuorin kaikista oli 6 -vuotias Olivia. Olimme kulkeneet yhtä matkaa suureen saliin. Siellä  Goldit olivat lähteneet pois ja minä olin seissyt hetken paikoillani ennen kuin olin huomannut Mabretin. Olin huomannut myös Ivanin.

Nyt seisoin heidän kanssaan salin reunassa selät seinää vasten. Olin Mabretin pyörätuolin ja Ivanin välissä. Ivanin kylki omaa kylkeäni vasten tuntui tutulta ja turvalliselta ja olin ottanut hänen kätensä käsiini tutkien sitä.

Maddy oli tullut paikalle hetki sitten ja melkein pyörtynyt nähdessään Elliot Walldropin. Minut oli esitelty hänelle, mutten tiennyt hänestä muuta kuin että hän oli Edin paras ystävä ja Afran isä.

Sitä Maddy taisi olla parasta aikaa kertomassa Elliotille Amberin kanssa. Afra istui tyynenä jalkojeni juuressa ja hypisteli sukkani reunaa. Ivan katsoi Afraa melkein hämillään. Hän ja Elliot olivat yhdessä, olin huomannut sen melkein heti ja Ivan oli kertonut sen. Siksi Afra takuulla ihmetytti Ivania. Hän oli toki tiennyt Elliotin ja Heidin suhteesta, mutta lapsi tuli kaikille yllätyksenä.

Näin, kuinka Elliotin polvet notkahtivat hieman ja Maddy tarttui hänen olkapäihinsä. Elliot katsoi Afraa silmät suurina, suu auki ja kädet täristen. Puristin Ivanin kättä ja annoin pääni laskeutua hänen olkapäälleen.

Elliot näytti siltä että voisi oksentaa, ja antoi Maddyn taluttaa itsensä ulos salista. Amber katsoi meitä surullisena ja nappasi Afran syliinsä. "Tulehan tänne pikkuinen. Käydään istumaan."

Meitä ei ollut salissa montaakaan. Emma Hunter seisoi keskellä Shawnin, Lloydin, jonkun mustahiuksisen miehen, Matein ja sen pakettiautomiehen kanssa. Hän rykäisi kurkkuaan ja kaikki hiljenivät kuin yhteisestä sopimuksesta. Emma ei punastunut saamastaan huomiosta vaan suoristi hieman selkäänsä.

"Joukkoomme on myöhään eilen saapunut uusia ja vanhoja ystäviä. Jokainen varmasti muistaa Shawn Blackburnin, Lloyd ja Riley Goldin sekä oman veljeni Matein. Shawn ja Riley johdattivat eilen uusien selviytyjien tiet tänne meidän luoksemme Camp Kendaan, ja minusta meidän täytyy esitellä itsemme heille", Emman ääni oli heleä ja kantava. Hän lähti kävelemään meitä kohti. Aaron nojasi seinään Ivanin vieressä ja kurtisti kulmiaan.