Camp Kenda (fin)

>18<

Mejín näkökulma

"Kerroin Juliolle, että hänen veljensä oli kuollut. Tunnistin hänet melkein saman tien kasvojen piirteistä ja samankaltaiset tatuoinnit helpottivat tulkintaa. Hän ei toki aluksi uskonut minua, mutta kerroin hänelle kaikkea mahdollista Giosta, Henrystä, Milosta ja Heosta. Hän hermostui hyvin paljon ja jätti minut moneksi päiväksi yksin luoliin. Joku Kieran -niminen mies kävi tuomassa minulle ruokaa ja juotavaa, mutta muuten olin koko ajan yksin."

Ed otti hörpyn kahvikupistaan ja jatkoi: "Sitten Julio kuitenkin palasi luokseni. Hänen mukanaan oli joku Leticia -niminen nainen, joka halusi kuulla minun kertomukseni. Hän istui tuolille minua vastapäätä ja tuijotti koko ajan syvälle silmiini. Se oli ahdistavaa, mutta selvisin. Nimittäin kun lopetin, hän sanoi Juliolle, että puhuin totta. Julio pyysi Leticiaa lähtemään. 

Silloin Julio vapautti minut vihdoinkin köysistä. Hän halusi päästä Henryn luokse, mutta minä halusin tietää, missä olin. Julio ei ollut aluksi halukas kertomaan minulle, mutta ymmärsi lopuksi, etten suostuisi yhteistyöhön ennen sitä. 

Hän kertoi, että olimme kauan sitten autioituneissa kaivoskäytävissä ja niiden yhteyteen rakennetuissa luolastoissa. Siellä asui kokonainen selviytyjien yhteisö. He kävivät aina silloin tällöin maanpinnalla, ja olivat hyökänneet meidän kimppuumme. Alueella liikkuu näet paljon Vallan porukkaa, emmekä me pikaisesti eronneet heistä ulkoisesti. 

He ovat melkein täysin omavaraisia ja pitävät viljelmänsä piilossa. Aseita he keräilevät Vallan kuljetuksista ja tekevät pieniä iskuja heitä vastaan aina resurssien riittäessä. Viemärit ja luolastot ulottuvat useiden kilometrien säteelle, ja tarkkailijat huomasivat Matein ja Lloydin hyvissa ajoin.

Julio tunnisti Matein, ovathan he sentään serkuksia. Lähdimme siis Julion kanssa ylös tapaamaan heitä. Lloyd vahvisti tarinani ja he pyysivät meitä mukaansa. Minä olin toki heti valmis ja halukas lähtemään, mutta Julio epäröi. Hän antoi minun mennä mutta lähti puhumaan Letician kanssa.

Odotimme kaksi päivää Lloydin ja Matein kanssa viemäreiden laitamilla, ja lopulta Julio saapui luoksemme. Hän oli jättänyt Letician -joka olikin hänen vaimonsa- ja nuoren tyttärensä turvaan viemäreihin ja lähti meidän mukaamme tapaamaan Henryä. Ja noh, bädäm, hän tapasi myös veljensä ja toisen ystävänsä jotka eivät olleetkaan kuolleita, hupsista keikkaa. Mutta enhän minä sitä tiennyt", Ed lopetti ja nyökkäsi. "Ihan kiva juttu"

Maddy naurahti ja pudisteli päätään. "Olen niin uskomattoman iloinen että olet elossa! Täällä sai olla koko ajan pelko perseessä sinun vuoksesi. Häpeä!"
Ed virnisti ja katsahti Elliotia. "Niin, ei sitä ihan joka päivä palata kuolleista."

Elliot hymyili ja katsoi Ediä. "Niin. Meidän pitää puhua siitä myöhemmin."
Ed vakavoitui aavistuksen ja nyökkäsi. Hän osasi varmasti päätellä, ettei Elliotilla ollut ollut Tionagassa mitenkään hyvät oltavat. 

Minä, Ed, Elliot, Mabret ja Maddy istuimme Maddyn huoneessa. Minä katsoin aika ajoin kelloa. Aave oli luvannut tavata minut ulkona puoli kolmelta. Minun pitäisi lähteä suihkuun ennen sitä.

"Hei, oli ihana puhua Ed ja muut myös, mutta minun pitää lähteä suihkuun. Aave suostui vihdoinkin kouluttamaan minua", sanoin ja nousin ylös. Mabret hymyili ja nyökkäsi. "Loistavaa. Älä anna hänen kuluttaa itseäsi aivan loppuun."

Pudistelin päätäni ja lähdin kohti ovea. "En usko että hän onnistuu siinä heti ensimmäisenä päivänä."

Rakastin suihkussa käyntiä. Vesi tuntui putsaavan kaiken lian kehostani ja mielestäni pois. Suihkussa ei saanut olla liian kauaa, koska vesi tuli kaivosta. Emma sääteli vedenkulutusta hyvin tarkasti, ja lämmintä vettä oli vain tietty määrä. Se kuitenkin riitti minulle.