Camp Kenda (fin)

>16<

(VARMISTA ETTÄ OLET NÄHNYT LUKUJEN 14 JA 15 MUUTOKSET ENENN TÄMÄN LUVUN LUKEMISTA)

Mejín näkökulma

"Siis nämä kaksi olivat ampuneet isäsi, joka ei ollutkaan isäsi vaan joku aivan muu, ja isäsi on tekeytynyt häneksi ja on Vallan turvallisuuspäällikkö?" Evily kysyi ja nyökkäsin. Hän, minä ja Camila istuimme Evilyn sängyllä ja Camila vihelsi pehmeästi punatuiden huuliensa välistä. Hän oli pukeutunut mustaan silkkitoppiin ja punaisiin shortseihin. Hänen punaiset hiuksensa olivat kahdella nutturalla pään molemmin puolin.

"Mitä sinä ajattelet siitä kaikesta?" Camila kysyi ja kohautin olkiani. "En oikein tiedä. Ajatukseni ovat yhtä sekasortoa, enkä saa oikein mistään kiinni."
Camila nyökkäsi ja laski kätensä polviensa päälle. "Tiedän tismalleen miltä sinusta tuntuu. Hänkö oli ensirakkautesi?"

Nyökkäsin. "Niin, hän joka jätti minut uskomaan viimeiseen saakka että oli tappanut isäni" Camila kurtisti kulmiaan mutta  hymyili sitten huulet yhdessä hymyään, joka oli sellainen salaperäinen ja haaveksiva. "Ensirakkaudessa on aina jotain ihanaa taikaa. Tosin se puuttui melkein kokonaan omastani."

Evily kohotti kulmiaan ja kääntyi hymyillen Camilan puoleen. "Antaa kuulua. Kuka se oli?"
Evilyllä oli yllään löysät housut ja tummanruskea neule. Camila oli palmikoinut hänen oljenvaaleat hiuksensa.

"Hänen nimensä oli Cody Denton. Sellainen komea surffaripoika Portugalista. Luulin silloin olevani korviani myöten rakastunut ja pyöräyttäväni hänen kanssaan muutaman mukulan jonnekin pellon laitaan. Lapsista olisi kieltämättä tullut hyvännäköisiä, mutta Cody ei ollut ihan minun juttuni", Camila sanoi ja irvisti kieputtaen yhtä hiussuortuvaansa sormensa ympärille. "Hän ajautui tappeluun veljeni kanssa ja vihasi minuakin sen jälkeen. Ihan hämärä heppu. Mutta ei puhuta ehkä ensirakkauksista tässä tilanteessa."

Evily nyökkäsi ja katsoi Camilaa mietteliäänä. "Onko sinulla nyt joku?"
Camila näytti melkein säikähtäneeltä. "Ei, kuinka niin?"
Evily kohautti olkiaan. "En tiedä. Käyttäydyt vähän kuin Lydia. Tuijottelet kaukaisuuteen, huokailet ja maalailet pehmeillä pastellisävyillä."

"Jaa no en ole rakastunut, älä huoli", Camila sanoi ja nosti aavistuksen leukaansa. Hänet oltiin ajettu nurkaan, mutta hän puski ulos sieltä.
"Kuka on Lydia?" Kysyin siihen väliin ja Evily osoitti valokuvaa yöpöydällään. "Isosiskoni. Hän tulee tänne piakkoin takaisin."

"Missä hän oli?" Kysyin ja Evily vilkaisi Camilaa. "Etsimässä Camilaa ja Gideonia Sharonin kanssa. He olivat liian pitkään poissa, joten Emma lähetti parhaimmat jäljittäjämme perään."

Camila nyökkäsi. "Niin. Lydia on ihana. Hän on tosi juuri sellainen ihminen, johon jokainen kolmijalkainen rakastuu. Olen melkein varma, että kaikki miehet Camp Kendassa lukuunottamatta Shawnia ja Aavetta ovat olleet jossain vaiheessa umpi-ihastuneita Lydiaan."

Evily nyökkäsi. "Hyvin mahdollista. Mutta Lydia näkee vain yhden miehen", hän sanoi ja hymyili salaperäisesti. Camila virnisti ja nyökkäsi hitaasti. "Niin."

Kohotin kulmiani ja Camila kiirehti tarkentamaan. "Vaikka Lydiaa haikailevat kaikki, Lydia näkee vain ja ainoastaan Lloyd Goldin. Ja hän saakin vastakaikua, mutta mitään ei ehtinyt tulla viralliseksi ennen kuin Lydia ja Sharon joutuivat lähtemään. Heidän jälleennäkemistään odottavat kaikki. Tai no ne, ketkä eivät itse havitelleet Lydiaa."

Nyökkäsin ja hymyilin hieman. "Kuulostaa odottamisen arvoiselta."
"Mutta muista, mitä sanon", Camila katsoi minua tarkasti ja nosti sormensa pystyyn. "Puhu hänelle, mutta pidä pintasi. Hän teki paskamaisen tempun vaikkei tappanutkaan isääsi. Siinä on minun neuvoni sinulle."