Camp Kenda (fin)

>10<

Mabretin näkökulma

"Ivan nukkui Aaveen talossa", Elliot sanoi. Hän istui huoneessani muovisella tuolilla ja selasi lävitse Afran piirroksia.

"Mistä sinä sen tiedät?" Kysyin ja yritin saada Davidin juomaan äidinmaidonkorviketta läpinäkyvästä tuttipullosta. Hänen vahtimisensa oli jäänyt minun ja Elliotin kontolle, kun muut tekivät kaikkia mahdollisia hommia.

"Kun me keräännyimme aamulla ulos, Emma kysyi missä Aave oli. Ivan sanoi että hän oli jäänyt vielä nukkumaan. Tiedät vamraan, miltä se kuulostaa", Elliot sanoi ja huokaisi syvään. David alkoi viimein juomaan tuttipullosta ja kohotin katseeni Elliotiin. "Ai että hän olisi maannut Aaveen kanssa? En usko."

"Mikset? He tutustuivat jo Tionagassa. Mistä sen tietää jos Aave on vain odottanut oikeaa tilaisuutta iskeä häneen kiinni", Elliot kuulosti katkeralta ja nosti jalkansa tuolin päälle. Kohotin kulmiani. "En puhunut nyt Aaveen seksuaalisesta suuntautumisesta vaan Ivanista. Hän ei ole pettäjätyyppiä, usko tai älä."

Elliot laski piirustuspinon syrjään. "Emme me ehtineet edes olla kauaa yhdessä"
"Mutta Ivan ei silti ole pettäjätyyppiä", toistin. "Kun yksi ystävämme seurusteli New Yorkissa ja oli menettänyt vuoden jälkeen uskonsa suhteeseen, Ivan oli se, joka rohkaisi häntä yrittämään vielä. Hän on ihminen joka uskoo rakkauteen eikä luovuta helpolla."

Elliot oli hetken vaiti ennen kuin hän nosti katseensa varovasti minuun. "Minä rakastan häntä, Mabret. En ole niinkään varma, tunteeko hän samoin minua kohtaan. Hän ei ole ikinä sanonut sitä."

"Se ei tarkoita, ettei hän tuntisi samoin", huomautin ja Elliot kurtisti kulmiaan nojatessaan päätään kämmeniinsä. "Minun pitäisi kai puhua hänelle."
"Ihanko totta?" kohotin kulmiani ja Elliot näytti minulle keskisormea. 
"Onko hänellä ollut aiemmin ketään?" Hän kysyi ja kohautin olkiani. "Ei ainakaan silloin kun olin New Yorkissa, mutta en usko. Hän suhtautuu tuollaisiin asioihin vakavasti. Minusta tuntuu vain, että hän vähättelee itseään eikä usko, että oikeasti pidät hänestä."

Elliot kurtisti kulmiaan. "Kuinka monta kertaa minä joudun sanomaan sen hänelle, ennen kuin hän uskoo minua?"
"Ivan on ihminen, joka uskoo enemmän tekoihin kuin sanoihin. Sinun ei tarvitse välttämättä sanoa mitään", sanoin ja Elliot ummisti silmänsä. "Olen kamala poikaystävä..."
Katsoin Elliotia myötätuntoisesti. "Ivan on vaikeaselkoinen."

Elliot hieroi ohimoitaan ja katsoi minua. "Vihaako hän lapsia?"
"Ivanko?" Kysyin ja Elliot nyökkäsi. Pudistelin päätäni. "Ei, uskon että hän kavahtaa enemmän ajatusta sinusta ja Heidistä."

Elliotin ilme valahti. "Aivan voi vitun vittu Heidi pilasi sitten tämänkin."
"Älä anna hänen pilata sitä. Kyllä Ivan rauhoittuu. Hän on viisas ihminen ja ymmärtää pian jättää menneisyyden sinne minne se kuuluu."

Elliot huokaisi syvään ja nyökkäsi. "Kyllä tämä tästä. Kaikki selviää kyllä. Kaikki selviää."

Elliotin viettämä aika Tionagassa oli selvästikin sisältänyt muutakin kuin Ivaniin rakastumisen. Hän toisti sanoja hiljaa äänettömästi ja puristeli kättään nyrkkiin ikään kuin karkottaakseen jonkin mielestään.

"Miten minä osoitan hänelle, että rakastan häntä?" Elliot kysyi. "Ostanko hänelle jotain vitun rehuja vai heitänkö suoraan vaatteet nurkkaan?"
"Tuo mielikuva korventaa aivojani loppuelämäni, kiitos helvetisti", mutisin ja keinuttelin Davidia edestakaisin sylissäni. "Mutta ei ehkä kumpaakaan. En minä oikein osaa sanoa."

"Mitä sinä teet jos Maddy on vihainen?" Elliot kysyi. Minä yleensä välttelin häntä tai menin puhumaan hänelle, mutta tässä tapauksessa ensimmäinen ei ainakaan toiminut. "Puhun hänelle ja pitelen häntä sylissäni."