Camp Kenda (fin)

>7<

Mabretin näkökulma

"Siis minulla on nelivuotias lapsi Heidin kanssa?" Elliot toisti varmaan viidettä kertaa. Maddy istui muovisella tuolilla huoneeni nurkassa ja nyökkäsi. "Hänen nimensä on Afra Walldrop."
Elliot pudisteli epäuskoisena päätään ja vilkuili aina välillä varovasti sänkyni päädyssä istuvaa Ivania. Häntä ahdisti mitä Ivan mietti, sen näki jo kauas.

Ivanin jalat olivat omieni lomassa ja hän nojasi selkäänsä sänkyni päätyyn. Minun selkääni oli tuettu tyynyillä ja istuin kanyyli kämmenselässäni liikutettavassa sängyssäni. 

Amber seurasi Elliotia varovasti katseellaan. "Afra ei tiedä sitä. Sellaisia asioita on hyvin vaikea selittää sen ikäiselle lapselle."
Elliot nyökkäsi. "Tietenkin... Tapasiko Heidi häntä ikinä?"

Amber hengitti hitaasti. "Tapasi. Tiemme kuitekin erkanivat, kun hän karkasi eräänä yönä minun ja Afran luonta. Olen katsonut hänen peräänsä siitä lähtien. Äidin elämä ei tainnut oikein sopia Heidille."

Elliot näytti yht'äkkiä todella vihaiselta. "Millainen nainen hylkää synnyttämänsä lapsen?"
Amber kohautti olkiaan. "Heidi ei ollut kunnossa. Hän piti sinua kuolleena ja ainoa asia, mikä hänet piti järjissään, oli sinun syyttämisesi kaikesta mahdollisesta."
Elliot pudisteli päätään ja lysähti istumaan pesualtaan viereen. "Mitä minä teen? En minä osaa kasvattaa lasta. Miten me... miten me olimme niin huolimattomia?"

Ivanin leukaperät kiristyivät ja hän varoi tarkasti ottamasta katsekontaktia Elliotiin. Minun kävi sääliksi heitä molempia. 
"Kaikki luulevat, että Afra on minun ja Edin lapsi. Heidi vannotti minua valehtelemaan. Hän ei halunnut, että kellekään selviää hänellä olevan lapsi. Lisäksi pystyin paremmin pitämään hänestä huolta, kun häntä pidettiin minun lapsenani", Amber kertoi. Hän istui selkä seinää vasten ja oli nostanut jalkansa rintaansa vasten.

"Afralla on sinun silmäsi", sanoin Elliotille ja Maddy nyökkäsi. "Jep, ja Heidin hiukset, mutta sinun kiharasi."
Elliot painoi päänsä käsiinsä. "Ei rutto... Mitä minä teen?"

Amber liikahti Elliotin viereen ja kiersi käsivartensa tämän hartioiden ympäri. "Minä voin katsoa hänen peräänsä, jos haluat. Olen tehnyt niin oikeastaan kaikki neljä vuotta. Voit tutustua häneen pikkuhiljaa. Afra rakastaa muita ihmisiä, mutta hän on todella rauhallinen lapsi. Hän pitää maalaamisesta ja ketuista. Hänen lempisatunsa on Pikku Prinssi, vaikkei hän vielä ymmärrä siitä kamalasti. Hän pitää hyvin paljon oranssista väristä. Ei sellaisesta kirkkaasta, vaan pehmeän ja auringonlaskun oranssista. Hänen lempisanansa on takuulla "miksi", koska hän hokee sitä joka väliin ja-", Amber lopetti. 

Elliotin silmät olivat kostuneet. Amber nielaisi ja nosti kätensä suunsa eteen. "Anteeksi Elliot, minun ei olisi pitänyt."
Elliot pudisteli päätään. "Ei, minä haluan kuulla kaiken. Haluan oppia tuntemaan hänet. Hän on sentään tyttäreni."

Ivan nousi seisomaan. Olin hetken varma, että hän kävelisi Elliotin luo, mutta sen sijaan hän käveli suoraan ovelle, avasi sen, astui ulos ja sulki sen jäljessään. Elliot näytti siltä, kuin Ivan olisi läimäyttänyt häntä. Hänen suunsa oli aavistuksen auki, mutta hän sulki sen pian ja painoi päänsä seinää vasten. Ellen olisi kahlittuna sänkyyn, olisin lähtenyt hänen peräänsä.

"Oletko varma?" Amber kysyi varovasti ja Elliot nyökkäsi. "Olen hyvin varma. Haluan olla isä tyttärelleni. Tutustun häneen pikkuhiljaa, niin kuin sinä sanoit."
Amber nyökkäsi ja vilkaisi minua ja Maddyäa. Maddy katsoi minua tuska silmissään. Se tuska oli Elliotin puolesta.