Camp Kenda (fin)

>12<

Mejín näkökulma

Minulla oli vapaapäivä, joten nukuin pitkään. Herätessäni huone oli typötyhjä. Kävin suihkussa ja puin ylleni tummansinisen paidan ja vaaleammat farkut. Toivoin, että löytäisin vielä itselleni jotain syötävää, koska aamupala oli laitettu pois jo aikoja sitten.

Ruokasali oli typötyhjä ja suuntasin sen perällä olevaa ovea kohti. Se johti keittiöön ja Emman mukaan siellä sai käydä syömässä. 

Avasin valkoisen puuoven, ja nauru, huuto ja hihitys iskeytyivät korviini. Se oli kummallista.

Goldit olivat valloittaneet keittiön. Alessia keinui tuolilla kirkkaan keltaisessa pyjamassaan ja letitti Olivian hiuksia, joka istui lattialla legopalikoita edessään. Archie istui Oliviaa vastapäätä farkuissa ja t-paidassa ja rakensi Olivialle jotain legoista. Oliver istui Alessiaa vastapäätä ja oli syventynyt kirjaan. Hänelläkin oli yhä yöpaita yllään. Aave seisoi hellan edessä lasta toisessa kädessään ja kauha toisessa. Tuoksusta päätellen hän paistoi lettuja.

Kaikki kääntyivät katsomaan minua kun astuin keittiöön. Alessia hihkaisi. "Mejí! Tule katsomaan miten hienoa linnaa Arch rakentaa!"
Astuin varovasti peremmälle. Aave vilkaisi minua nopeasti. "Tulin vain hakemaan aamupalaa-"
"Oliver täyttää kuusitoista, joten Aave paistaa lettuja. Niitä riittää varmasti sinullekin, eikö niin Aave?" Alessia kysyi ja katsoi isoveljeään tiukasti. Aave oli pukeutunut harmaaseen pitkähihaiseen ja mustiin farkkuihin. Kummallisen tavalliset vaatteet hänelle.

"Joo kyllä näitä pitäisi riittää."
Istuin Alessian viereen ja katsoin Oliveria. "Onnea"
Oliver nosti katseensa hämmentyneenä aivan kun ei olisi odottanut minun onnittelevan häntä. "Kiitos, kai."

Pöydällä oli tummanvioletteja ja mustia orvokkeja vesilasissa. Mistähän niitä oli löytynyt? Alessia väisti hieman, jotta näin letin, jota hän oli väsännyt Olivian pitkiin ja paksuihin hiuksiin. "Se on hieno. Kunpa minäkin osaisin tehdä yhtä hienoja lettejä", sanoin, enkä edes mielistellyt. Olin surkea lettien tekijä.

"Voin tehdä sinullekin jos haluat", Alessia ilmoitti ja kiinnitti Olivian letin vaaleanpunaisella ponnarilla. Hymyilin. "Se olisi mukavaa."
Alessia taputti maata edessään Olivian siirtyessä hieman syrjempään. Istuin alas hänen jalkojensa juureen ja hän alkoi harjaamaan hiuksiani.

Aave oli käärinyt harmaan paitansa hihat kyynärpäidensä yläpuolelle. Hänen olkapäidensä ja käsivarsiensa lihakset näkyivät paidankin lävitse ja hänen ranteensa yläpuolella käden sisäsyrjällä oli tatuointi, joka esitti tummanviolettia orvokkia. 

"Haluatko yhden vai kaksi lettiä?" Alessia kysyi ja havahduin ajatuksistani. "Minulla on vain yksi ponnari"
"Ponnarit eivät ole ongelma, minulla on niitä miljoona", Alessia ilmoitti ja naurahdin. "Loistavaa. Voit tehdä kaksi lettiä, jos jaksat"
"Ehdottomasti minä jaksan. Mikä on sinun vahvuutesi?" Alessia kysyi ja menin hetkeksi hämilleni. Archie huomasi sen ja pelasti tilanteen. "Hän tarkoittaa taistellessa. Oletko sinä hyvä ampumaan, lähitaistelemaan vai jotai muuta."

Aivan. "En oikein tiedä. Koulutukseni jäi kesken Sherbrookessa, eikä Shawnilla ole aikaa jatkaa sitä täällä."
Archie kohotti kulmiaan. "Kouluttiko Shawn sinua? Hän on kuulemma aika tiukka", hän mietti ja nyökkäsin. " Kyllä koulutti ja kyllä, hän on tiukka."

"Mutta Aavehan voisi kouluttaa sinua, eikö niin Aave?" Alessia kysyi ja Aaveen olkapäät jännittyivät hetkeksi ennen kuin hän kääntyi ympäri tulkitsematon ilme kasvoillaan. Hän kuitenkin hymyili sisarelleen. "Katsotaan, Alex. En ole varma onko minulla aikaa."

Alessia huomasi veljensä kireyden ja oli hetken hiljaa. "Eikö se ollut joku teidän porukastanne, kuka jäi joukosta? Sinne huoltoasemalle?"
Koko kehoni jännittyi. Kuinka Alessia tiesi Edistä? Aaveen silmät laajenivat ja hän katsoi Alessiaa toruvalla ilmeellä, mutta minä avasin jo suuni. "Ed, kyllä oli. Hän on hyvä ystäväni."