Soturikissat : Seikkailu alkaa |1. osa| [Valmis✔]

Luku 14

Lumitähti seisoi Suurkiven päällä samaan aikaan, kun aurinko alkoi laskeutua puiden taa.
-Minä, Lumitähti, Myrskyklaanin päällikkö, pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa näihin neljään oppilaaseen. He ovat opiskelleet kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne, ja on heidän vuoronsa tulla sotureiksi. Täplätassu, Kirsikkatassu, Harmaatassu ja Kirkastassu, lupaatteko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa tätä klaania, jopa henkenne uhalla? Lumitähti maukui juhlallisesti sanat, jotka päälliköt kautta aikojen ovat käyttäneet. Kirsikkatassusta tuntui siltä, että hän olisi voinut joutua vaikka ketun suuhun, eikä hän huomasi innostukseltaan mitään. Hän hengähti syvään ennen kuin sanoi kolmen muun naaraan kanssa itsevarmasti:
- Lupaan.

- Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, annan teille soturinimenne. Kirkastassu, tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Kirkaslampena. Tähtiklaani kunnioittaa innokkuttasi, ja hyväksymme sinut täydeksi Myrskyklaanin soturiksi, Lumitähti maukui. Kirkaslampi näytti siltä, kuin hänen isänsä olisi tullut Tähtiklaanista hänen luokseen.

- Täplätassu, tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan nimellä Täpläturkki. Tähtiklaani kunnioittaa yritteliäisyttäsi, ja hyväksymme sinut täydeksi Myrskyklaanin soturiksi, Lumitähti sanoi Täpläturkille, joka näytti samalla ylpeältä, mutta myös surulliselta. No olisit sinäkin surullinen, jos veljesi ja ystäväsi olisivat kuolleet taistelussa vain muutama auringonnousu sitten! Kirsikkatassu muistutti itseään

- Harmaatassu, tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan nimellä Harmaalehti. Tähtiklaani kunnioittaa älyäsi, ja hyväksymme sinut täydeksi Myrskyklaanin soturiksi, Lumitähti sanoi. Kirsikkakorvasta Harmaalehti näytti siltä, kuin hänen jalkansa pettaisivät hänen altaan.

- Kirsikkatassu, tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan nimellä Kirsikkakorva. Tähtiklaani kunnioittaa omistautumistasi, ja hyväksymme sinut täydeksi Myrskyklaanin soturiksi, valkoinen päällikkö sanoi Kirsikkatassulle, josta tuntui siltä, kuin voisi juosta loputtomiin.

Sanottuaan tämän Lumitähti loikkasi alas Suurkiveltä koskettamaan kuonollaan jokaisen vastanimitetyn soturin päälakea, ja jokainen nuolaisi kunnioittavasti päällikön lapaa. Kirsikkakorvan perääntyessä viimeisenä muun klaanin joukkoon, koko klaani alkoi ulvoa:
- Kirkaslampi! Täpläturkki! Harmaalehti! Kirsikkakorva!

Leirissä taisteltiin. Kulkukissoja ja myrskyklaanilaisia sekaisin. Keskellä taisteli kuitenkin joku tuttu, mutta aina kun Kirsikkakorva yritti saada tästä selvää, hahmo sumeni. Pian kaikki sumeni ja lopulta pimeni. Pimeydestä kuului kuitenkin tuttu ääni:
- Kaksi vuodenaikaa, niin vaara iskee.

- Kirsikkakorva, herätys! Valkosydän sanoi kovalla äänellä.
- Mitä... Aamupartio! Kirsikkakorva parahti ja juoksi ulos muiden luo. Valkosydän mutisi jotain epäselvää, mutta Kirsikkakorva oli varma, että varapäällikkö puhui unikeosta ja pennusta tullessaan Kirsikkakorvan perässä.
- Jaksoit sitten viimein herätä, Susikynsi mutisi.
- Mennäänkö, Kirsikkakorva naukui Susikynnelle ja tämän uudelle oppilaalle, Tammitassulle.
- Mennään vaan, sanoi Valkosydän, joka lähti johtamaan partiota.

- Puropilvi! Nokilehti! Hiirikorva! klaani hurrasi vastanimitetyille sotureille. Oli kulunut noin puoli kuuta Kirsikkakorvan ja kolmen muun nimittämisestä. Puropilvikin oli herännyt noin neljäsosakuu sitten, ja Tammilehti oli sanonut vain yksi auringonkierto sitten, että hän oli tarpeeksi voimissaan lähteeseen parantajan pesästä. Taistelussa kettuja vastaan Puropilvi oli menettänyt toisen silmänsä ja melkein korvansakin. Mutta nyt nuori soturi seisoi ylpeänä sisartensa rinnalla.
Myrskytassu oli iloinen hänen puolestaan, vaikka hän tiesi, että saadessaan oman parantajanimensä, hän olisi vielä kauan Tammilehden oppilas.

Yhtäkkiä alkoi tuulla, ja tuulessa Myrskytassu kuuli Havutassun äänen:
- Varo vaaraa, sisko. Se lähestyy koko ajan. Älä unohda sitä.
Miten voisin unohtaa? Se oli ensimmäinen ennustukseni! Myrskytassu vastasi mielessään, muttei enää saanut vastausta.

***

Ensinnäkin; olen pahoillani, että tässä kesti kauemmin kuin yleensä, syyttäkää inspikseni katoamista.
Toiseksi; kiitos sinulle Kirkaslampi, kun annoit minulle ideoita.
Kolmanneksi; tää kirja alkaa lähestyä loppuaan, vielä muutama luku, mutta älkää huoliko! Tämä ei ole mikään yhden kirjan sarja, vaan tästä tulee vielä pari kirjaa, en ole vielä aivan varma, kuinka monta...
Neljänneksi; jos teillä on yhtään ideoita, nii niitä tarvittaisiin nyt!
Ja viidenneksi; joo, mä skippailin aika paljon, toivottavasti ei haittaa!

// Myrsky