Soturikissat : Seikkailu alkaa |1. osa| [Valmis✔]

Loppunäytös

Tummanruskea raidallinen naaras istui metsässä.
- Milloin hän sanoikaan tulevansa hakemaan näitä, hän kysyi kärsimättömänä vilkaisten inhoten ja halveksien jaloissaan vikiseviä pentuja. Naaras ei koskaan halunnutkaan pentuja. Ne olivat niin avuttomia, vaikka olivat jo puoli kuuta vanhoja. Nuo kolme nyyttiä olivat kuitenkin väistämättömiä suunnitelman kannalta. 
- No? Näkyykö häntä? naaras kysyi juuri tulleelta pieneltä mustalta kollilta, jolla oli valtavasti arpia naamassa.
- Ei. Oletko varma..., kollin vastaus jäi kesken, sillä yhtäkkiä pensaasta asteli esiin tummanharma kolli, jonka silmät iskivät heti katseensa kahteen pentuun.
- Haluatko varmasti, että vien heidät pois? kolli kysyi kumppaniltaan. Naaras naurahti pienesti murrau.
- Voi rakas Susikynsi, tietenkin olen! Haluan vain, että Myrskyklaani ei tuhoudu niiden kahden kotikisun takia, naaras vastasi lipevään sävyyn. Susikynsi huokasi helpottuneena.
- Selvä on Mäntykarva. Vieläkö heidän nyt? Auringonlaskun aikaan?
- Kyllä. Viet heidät sinne, sanot, että löysit nämä avuttomat pennut metsästä hylättyinä, ja Lumitähti hyväksyy heidät heti, naaras vastasi kärsimättömänä.
   Susikynsi nyökkäsi, otti toisen pennun niskanahasta kiinni ja laittoi toisen pennun selkäänsä ja lähti takaisin leiriin.
- Oletko varma, että suunnitelma onnistuu? pieni musta kolli kysyi Mäntykarvalta.
- Kyllä. Sen on pakko onnistua, tämä vastasi lähtiessään kävelemään pois kollin seuratessa tätä. Suunnitelman toinen vaihe voi alkaa, naaras ajatteli mielissään mennessään nukkumaan.

***

Nyt on miun eka kirja virallisesti valmis. Kiitos teille kaikille, jotka ovat jaksaneet lukea tätä! Ja älkää luulko, että mie jättäsin tän kirjan tähän! Toka kirja on iha kulman takana! 

// Myrsky