1. snapchatin kautta | VALMIS

"älä"

Zylerin näkökulma

"miks sä oot täällä?" mä kysyn katse tiukasti isoveljeni kasvoissa. "mä tulin etsimään sua, veli" se hymyilee. se meinaa halata mua. "älä" mä sanon ja työnnän sen kauemmas. "no, velipoika mikäs nyt on? elämä loistaa, aika hienon uran oot ittelles saanu sinne internetin puolelle" mies jatkaa puhumista. "mä en haluu nähä sua" mä sanon. "hä?" David sanoo. "sä kuulit kyllä, mä en haluu nähä sua" mä toistan. "mikäs nyt on tullu?" se sanoo. "älä esitä hyvää isoveljeä, ku sä et sellane oo" mä sanon. Davidin silmät siristyy. "oot säki kyl ihme kusipää" se sanoo. "samat sanat" mä sanon. "tuu" mä sanon Jacobille ja tartun sen kädestä.

"m-mitä teijän välillä on oikeen tapahtunu?" poika kysyy. "se on vaan hiton huono ihminen, ei mitää ihmeempiä" mä vastaan. Jacob pysyy lopun matkaa hiljaa.

päästään sen asunnolle. poika etsii avaimia tärisevin käsin. "hei.. sori. ei ollu mitenkää tarkotus säikyttää sua" mä sanon ja otan poikaa hellästi kädestä. "ei mitää, mä vaan.." Jacob mutisee. mä katon sitä silmiin. "onhan sulla kaikki hyvin?" mä kysyn. "siis joo, mä vaan en oo tottu tollaseen.. tai ku mä vihaan olla riidoissa ja sillee" poika vastaa. "niin mäki, mut mä en oo missään vaiheessa ees miettiny Davidia, tai halunnu et se palaa" mä sanon. "okei" Jacob sanoo ja avaa oven.

astutaan asuntoon sisään. Jacob laskee avaimet kädestään pöydälle ja kävelee huoneeseensa. mä riisun mun takin ja meen vierashuoneeseen. huomaan sängyllä lapun. se näyttää kortilta. nostan sen mun käteen ja avaan.

Zyler
Tää saattaa kuullostaa tyhmältä, mutta lähtisitkö sä joku päivä mun kanssa syömään ulos?
t: Jacob

pojan käsiala on tosi kaunista. Jacob on niin hiton sulonen. miks se luulee, et toi olis outoa? mä hymyilen ja käännyn ovelle päin. mä meen Jacobin huoneen ovelle ja nojaan ovenkarmiin. "ai, moi" poika sanoo huomatessaan mut. "tottakai mä lähen sun kans ulos" mä hymyilen ja pidän korttia mun kädessä. poika punastuu.

luoja, sä olet kaunis Jacob..