1. snapchatin kautta | VALMIS

"mikää muu ku kaveri"

Jacobin näkökulma

makaan tuijottaen kattoa mun huoneessa. tultiin just takas, taino mä juoksin ja Zyler tuli perässä huutaen. en oo sanonu sille mitään, se on yrittäny tulla mun huoneeseen, mut mun oven saa onneks lukkoon. "Jacob, pliis" Zyler sanoo ja koputtaa oveen. "mee jo" sanon. "Jacob, anna mun selittää" Zyler sanoo.

"selittää mitä? sullahan on oikeus olla kenen kanssa haluut, et sä oo mulle mikään muu ku kaveri" sanon, vaikka se sattuu. "ai.." Zyler sanoo hiljaa. huokaisen ja nousen istumaan. Zyler ilmeisesti kävelee pois oveltani. avaan sen hitaasti. poika on häipynyt ovelta. huokaisen ja kävelen keittiöön.

kohta ulko-ovi käy. "Jacob?" kuuluu ääni eteisestä. "Sally?" kysyn. "oothan sä täällä" tyttö astuu hymyillen keittiöön. koitan hymyillä hieman. "missä Zyler?" Sally hymyilee. "varmaan huoneessaan" sanon. "varmaan?" Sally kysyy. "nii? en mä tiiä missä se liikkuu" sanon. "etteks te oo vähä niinku.." Sally sanoo. "ei" keskeytän tämän. "okei?" Sally sanoo.

"onks kaikki hyvin?" Zyler astelee keittiöön. "joo" sanon nopeasti. Zyler katsoi mua surullisena. "Jacob.." poika sanoo. mä katon sitä silmiin. "no?" kysyn. "mä.." Zyler sanoo. "sä mitä? sä oot pahoillas? ei sun tarvii, älä huolehdi musta. mä pärjään kyllä" sanon. "etkä pärjää" Zyler sanoo. "anteeks kuinka? sanotko sä nyt, että mä en kestä elämää ilman, sua?" sanon. "en" Zyler sanoo. "siltä toi vähän vaikutti" sanon. "Jacob, oikeesti" Zyler sanoo.

"mitä on tapahtunu?" Sally kysyy. "ei mitään" sanon. "onpas" Zyler sanoo. "eikä oo!" sanon. "on! Jacob, mä pidän susta! musta tuntuu paskalta se mitä mä tein. mä en tiedä miks mä niin tein, mut mä tekisin mitä vaan peruakseni sen" Zyler sanoo. mä katon poikaa hiljaa ja aika hämilläni.

"sä mitä..?" kysyn. "mä pidän susta, okei? oot ihan helvetin hyvännäkönen, sä oot just tommonen jääräpäinen, mutta mä rakastan sitä sussa, koska se tekee susta sut. sä saat mut hymyilemään. sä saat hymyilemään vaan astumalla mun kanssa samaan huoneeseen. en mä tiedä miks.. jos totta puhutaan mä oon tienny kauanki kuka sä oot, en oo vaa uskaltanu tulla sanoo sulle mitää. musta tuntu et pitäisit mua ylimielisenä. mut täällä mä oon, sun kämpässä. koittamas pyytää anteeks, koska mä kusin. mä niin toivon et sä antaisit mulle mahdollisuuden, koska sä oot ihan mahtava" Zyler sanoo. mä katon poikaa ihan hämilläni. räpyttelen mun silmiä. "mä jätän teidät puhuun, soittele Jac" Sally sanoo ja katoaa eteiseen.

"Jacob, mä tiiän, että mä kusin ja ja.." poika sanoo, mutta keskeytän tämän painamalla huuleni tämän omille. Zylerin käsi kietoutuu ympärilleni ja hymyilen. Zyler saa aikaan ihmeitä..

"oliko toi anteeksanto?" Zyler kysyy. "eiku muuten vaan" sanon. "no, oli se" suutelen poikaa uudestaan. mitäköhän tästäkin tulee..