1. snapchatin kautta | VALMIS

ulos

Jacobin näkökulma

tänään me mentäis Zylerin kanssa ulos. mua jännittää, varmana ihan turhaan. Zyler sen sijaan näytti täysin rennolta. en ihmettele..

"Jacob?" kuuluu mun huoneeni ulkopuolelta ja herään todellisuuteen. "joo?" kysyn. "mä lähen käymään kaupas, tarviikko mitää?" Zyler ilmestyy ovelle. "öö.. en mä tarvii mitää" vastaan ja hieron silmiäni. "heräsitkö just?" Zyler hymyilee. katson poikaa ovensuulla, tämä katsoo minua ja hymyilee. "Jacob?" Zyler naurahtaa. "m-mitä?" punastun hieman. "kaikki hyvin?" poika kysyy. "joo.. on" sanon. "okei, no mä lähen nyt, nähää pia" Zyler toteaa ja poistuu.

nousen sitten sängyltäni ja suuntaan vessaan. kasvot ihan punaset, hiukset sekasin, silmät väsyneet. ei mussa oikeen ollu mitää katsomisen arvosta, mutta tällä mennään..

vessassa peiliin toljotuksen jälkeen suuntaan takasin huoneeseeni. istun pöydän ääreen ja etsin jonkun vihkon ja kynän. raapustan paperille kuvan, kuvan jossa kaksi erilaista hahmoa törmää. enkeli ja paholainen, niin erilaiset, silti vastakohdat kohtaavat, ja rakastuvat..

katson kuvaa kauan ja havahdun oven avautumiseen. Zyler palasi. katson nopeasti ovelle ja takaisin vihkoon. suljen sen ja laitan kynän sen päälle. nousen tuolilta ja suuntaan keittiöön. "hello" Zyler sanoo, kun astelen keittiöön. "moi" sanon ja katson tätä. "jotenkin veikkaan, että et oo syöny mitää" poika sanoo. "en oo jaksanu tehdä mitään" sanon ja avaan jääkaapin. Zyler naurahtaa.

ilta alkaa hämärtyä. "Jacob? ready?" Zyler huutaa eteisestä. haron hieman hiuksiani ja nousen tuolilta, lähtien eteiseen. Zyler seisoo vasten ovea ja nostaa katseensa kännykästään. Zyler hymyilee. puen takin ja kengät. lähdemme ulos. päätämme mennä kävellen vähän matkan päähän olevaan kauppakeskukseen, jossa oli joku ravintola.

"hei, kaikki on iha hyvin. rauhotu" Zyler sanoo, huomaten hermostuneisuuteni ja asettaa kätensä hartioilleni. katson poikaa hetken. päädymme johonkin aika hienoon ravintolaan.

istumme pöytään ja luoksemme astelee tarjoilija. "iltaa" nuori nainen sanoo. "ei oo totta.. Zyler?" nainen sanoo ja katsoo tätä. "Nina?" Zyler hymyilee. "mä en tiennykkään, et tulit takasin" tämä Nina sanoo. "mä tulin tämmöselle aika äkilliselle lomalle" Zyler vastaa naiselle. "no mutta, mitäs teille saisi olla?" Nina sitten kysyy. valitsemme menusta jotain ja Nina on lähdössä. "Zyler, onko sulla hetki?" nainen kysyy ja Zyler nousee pöydästä.

Zyler ei edes vilkaise mua. kaksikko lähtee kohti tiskiä. nämä pysähtyvän aivan tiskin eteen ja.. suutelevat. kylmyys ja yksinäisyys täyttää taas mun kehon ja mielen. olinko mä oikeesti ajatellu, että Zyler pitäis musta? mä olen idiootti. en mä kuitenkaan voi estää sitä tunnetta, että mä haluaisin itkeä. en kuitenkaan ala pillittämään tämmöisen väkijoukun edessä.

siinä mä istun yksin ja katson tiskille, jossa se Nina ja Zyler suutelee. nostin siis mun odotukset taas liian korkeelle..