Talk To Me• Wdw• Finnish

3. Portland

Jack

Eilen illalla en meinannut saada unta ja nyt aamulla sängyssäni päässäni pyörii samat ajatukset. Voinko oikeasti olla ihastunut Zachihin, eikö se ole väärin. Tai ei se väärin normaalisti olisi, mutta olemme parhaita ystäviä ja työkavereita. Sitä paitsi, mitä fanit sanoisivat siihen tai Zach! Ei hännellä ole tunteita minulle... sillä tavalla.

Käännyn vatsalleni ja alan selaamaan puhelintani. Päädyn taas katsomaan fanien kuvia. Nauran mielessäni ja minulle tulee hyvä mieli kuvista, kunnes eteeni syöksyy taas se sama riivattu kuva. Tunnen surua ja myös vihaa itseäni kohtaan. Miksi minun pitää olla tällänen?

Yhtäkkiä Zachin pää ilmestyy verhon takaa eteeni. Huudamme molemmat, ja hän menee pois naamani edestä. "Missä palaa?" Kuulen Danielin vaimean äänen. "Mitä hittoa Zach?" Suustani pääsee. "Mä vaan katoin ooko jo hereillä. Anteeks", hän mutisee pelästyneenä. Tekisi mieli sanoa 'ei se mitään' ja halata häntä, mutta toisaalta en halua pahentaa ihastumistani, joten päädyn vain olemaan paikallani. Corbyn ja Jonah sanoivat jotain, joka meni minulta ihan ohi.

°°°°°°°°

Saimme harjoitukset juuri tehtyä, ja Zach kysyi, jos voisin lähteä hänen kanssaan kaupungille. Minä valehtelin, että sovin jo Danielin kanssa. Se teki kipeää, mutta ainakaan en paljastanut itseäni. Olen muutenkin yrittänyt olla luotaan työntävä Zachiä kohtaan. Se sattuu ja paljon, mutta en keksi muutakaan keinoa.

Juoksen ulko-ovelle, jossa Daniel ja Justin ovat juuri lähtemässä. "Hei ootakaa! Voinko mä tulla teijän kanssa?" "Joo. Tottakai, mut entä Zach" Daniel vastaa. Hän on aina huolehtimassa muista. "Hmh... se halus jäädä yksin", ja taas valhe. Daniel ei ihan heti antaisi anteeksi, jos tietäisi, mitä juuri olen tehnyt.

Meillä on hauskaa, otamme siistejä kuvia ja nautimme kauniista ilmasta. Olemme juuri kääntymässä yhdelle tielle, mutta sitten nään ihmisten takana Zachin ottamassa kuvia joidenkin tyttöjen kanssa. Minuun iskee paniikki, mitä Daniel sanoo, jos näkee Zachin. Minähän sanoin hänen halunneen jäädä keikkapaikalle. Katson nopeasti ympärilleni, kunnes nään toisessa päässä katua, jossa olemme olevan hyvät rappuset. "Voidaanko mennä ottamaan vielä tonne muutama kuva?" Kysyn paniikin hiukan hellittäessä. "Juu mennään vaa", Justin myöntyy.

°°°°°°°°

Nyt on toinen päivä Portlandissa. Seison muiden kanssa rivissä ottamassa kuvia fanien kanssa. Olisin halunnut mennä Zachin viereen, mutta en voi. Hän on paha minulle. Hän saa minut tuntemaan väärin.

Väännän huulilleni hymyn, kun iloinen tyttö tulee luokseni. "Mikset sä oo Zachin vieressä", tyttö kysyy halatessaan minua. "Miks olisin?" Kysyn hiukan varautuneena. "Sä oot aina sen vieressä ja te ootte sillon niin söpöjä", tyttö kertoo. Häntä hoputetaan eteen päin, kun minä jään miettimään hänen sanojaan. Hän vilkaisee minua vielä kerran kulmiaan kohottaen ennen, kun hän kääntyy muiden puoleen. Tuiotan hetken eteeni miettien, mitä juuri kuulin.

°°°°°°°°

Istun hämärässä bussissa hiljaisuudessa. Mietin, mitä olen tehnyt. Olenko oikeasti heittämässä Zachin pois luotani? Olen, eikö niin ole parempi meille kummallekkin. Toisaalta haluaisin siepata hänet syliini ja kertoa tunteistani hänelle. Mutta en voi, en vaan voi. Teen tämän hänen, fanien ja itseni takia. Jos en ole hänen kanssaan, eikö tunteetkin katoa. Kyllä, niin se on.

Kävelen sängylleni Zachin ohi. En vilkaisekkaan häneen, mutta tunnen hänen katseen itsessäni. Kuulen hänen niiskaisevan, mutta pidän katseen visusti pois hänestä. "Hei! Tuutteko tekin tänne?" Kuuluu Corbynin ääni Jonahin nauraessa jotain. En vastaa mitään vaan käperryn sänkyyni. Zach sen siaan nousee ja menee muiden luokse. Kuuntelen heidän nauruaan... tai kaikkien muiden paitsi Zachin. Tunnen suolaisen kyyneleen valuvan poskea pitkin suupieleeni. Kyyneliä valuu vain enemmän, kunnes nukahdan niihin.

Moi❣🤗 Olis kiva kuulla mielipidettä. Ja jos on jotain, mikä häiritsee tai mitä vois parantaa/kiinnittää huomiota niin kerro ihmeessä. Se auttaa mua kehittymään!💓