Talk To Me• Wdw• Finnish

9. Houston

Jack

"Äh mun on pakko hakee mun puhelin", sanoin Jonahille, jonka kanssa aloitin katsomaan jotain kauhuelokuvaa. En tiedä, miksi hän halusi katsoa juuri sen, koska en ollut ikinä kuullutkaan siitä. "Jack odota..." hän yritti sanoa, mutta minä keskeytin: "Kyllä sä nyt hetken pärjäät ilman mua." Naurahdin ja lähdi pois sängylleni, jossa puhelimeni on.

Sieppasin kännykän sängyltäni ja olin lähdössä takaisin. Mutta seisahduin nopeasti, kun kuulin, mitä Corbyn sanoi: "Sä olisit voinut kertoo ton suoraan Jackille. Se pitää susta kanssa" Jähmetyin paikalleni suu auki. "Miten se muka vois? Se raivos mulle vähän aikaan sitten, se ei tykkää pojista vaan tytöistä ja sä väität sen tykkäävän musta", Zach tuhahti. Pidätin hengitystäni ja siinä vaiheessa lähdin hiippaillen takaisin Jonahin luo.

Jonah katsoi minua vähän tutkivasti. Yritin tuijotella kännykkääni, jotta näyttäisin normaalilta. Aluksi Jonah vilkuili minua ja aukoi silloin tällöin suutaan sanoakseen jotain, jonka loppujen lopuksi jätti sanomatta. Hän varmaan tiesi, mistä Zach ja Corbyn puhuivat. Tarkemmin ajateltuna tämä koko juttu oli varmaan suunniteltu, mutta en todellakaan halunnut paljastaa kuulleeni mitään.

Koko sen ajan, kun katsoimme sitä turhanpäiväistä kauhuelokuvaa, mietin kuulemaani keskustelua. Mitä nyt välillä hypähtelin säikähdyksestä.

Hetken päästä Daniel liittyi seuraamme. Ei mitään hajua, missä hän oli piileskellyt tähän asti. "Mitä te katotte?" Daniel kysyi tutkien ruudulla näkyvää kuvaa. "Jotain tällästä leffaa vaan...", Jonah vastasi ympäripyöreästi, joka sai epäilykseni vahventumaan. Hän oli varmasti vain painanut laitteen päälle ja kutsunut minut tänne.

Sinä iltana tunteeni olivat sekaisin. En tiennyt, mitä ajatella. Yritin jollain tapaa kai korvata Zachille jotain. Olin hänen lähellään. Luulen, että minusta huomasi poissaolevuuteni, mutta en voinut mitään. Olin kuullut jotain aivan uutta. Nyt ainakin tiedän Zachin pitävän minusta, eikä sitä tarvitse enää pelätä. Hän puolestaan ei tiedä sitä vielä, joka ahdistaa minua. En haluaisi hänen joutuvan arvuuttelemaan minun kiinnostustani häneen joka päivä niin kuin minä tein myös. Nyt päässäni pyörii vähemmän kysymyksiä; miten ja milloin aijon kertoa? Mitä muut ajattelevat? Esimerkiksi perheeni ja fanit. Sisimmässäni tiedän heidän ymmärtävän, mutta siltin epäilen.

Nyt olemme perillä Houstonissa ja jatkamme täältä taas illalla seuraavaan kaupunkiin. Reissaamminen alkaa pikkuhiljaa väsyttämään, vaikka olemme vasta noin puolessa välissä matkaa.

Olemme menossa syömään lounasta. Kävelemme sisään johonkin Danielin löytämään ruokalaan ja menemme tiskille ostamaan ruokamme. Syömme ruokaamme rauhassa jutellen sen mausta. "Huh! Tää on aika tulinen", Corbyn sanoo suu täynnä ruokaa. "Mut tosi hyvää", Zach jatkaa. Nyökyttelen suu täynnä ollakseni samaa mieltä.

Saamme Zachin kanssa paljon ennen muita syötyä ja emme jaksa odottaa, joten lähdemme jo kävelemään keikkapaikkaa kohti. Kävelemme vierekkäin korkeiden rakennusten välissä. Juttelemme siitä, kuinka ilma on niin lämmin, ja miksi meillä on tummat vaatteet päällä.

Kävely matka ei ole pitkä, joten olemme melko nopeasti perillä. Avaan oven, josta Zach menee edelläni sisälle.

Astelen ovesta sisään, ja saan päähänpistoksen alkaa jahtaamaan Zachiä. Odotan hetken, kunnes astun häntä lähemmäs, huudan ja otan Zachin kiinni käsieni väliin. Hän alkaa myös huutamaan, nauramaan ja rimpuilemaan.

Zach pääsee nopeasti vapaaksi ja lähtee juoksemaan pakoon. Seuraan häntä seuraavaan huoneeseen, jossa hän yrittää piiloutua nurkkaan tuolin taa. Lähestyn häntä uhkaavasti hymy kuitenkin nykien suupielissä.

Tuolin luona menen polvilleni sen päälle ja kumarrun selkänojan yli niin, että olen hänen hiuksissaan melkein kiinni. Hän kääntää katseen ylös päin käsisttään, joihin hän yritti piiloutua.

Sitten aivan yhtäkkiä painan huuleni Zachin huulille. En tiedä, miksi teen niin tai kuka niin käski sisälläni tehdä, mutta nautin tästä. Zach vastaa ihanilla huulillaan suudelmaan hämmentyneesti. Mutta kun tajuan, mitä teen irtaudun nopeasti. "Anteeks. Ei ollut tarkotus. Mä en tiedä, miks mä tein noin. Anteeks", sanat pursuavat hätäisesti suustani ja otan muutaman askeleen pois päin. Zach näyttää hämmentyneeltä ja hänen silmät alkavat kiillellä.

Käännyn ja lähden huoneesta pois. Istun lattialle ja hautaan pääni käsiini. Mitä olen taas mennyt tekemään? Minua ei edes itketä. Olen vain hämilläni ja vihainen itselleni. Miksi tein näin? Mikä minua vaivaa?

Corbyn, Jonah, Daniel ja Justin astelevat ovesta sisään. Ennen, kun kerkeän edes nousta ylös tai tervehtiä Jonah on jo vieressäni. "Onks kaikki hyvin?" Hän kysyy. "Mä mokasin taas", tuhahdan. Silloin kuulen Corbynin jo vaihtavan toiseen huoneeseen, jossa Zach on.

Olen taas pettynyt itseeni, ja latistanut tunnelman täysin. Minulla oli mahdollisuus näyttää Zachille tunteeni, mutta päätin tehdä virheen. Nyt hän luulee, että en oikeasti tarkoittanut sitä, ja että se oli vahinko. Tavallaan se kyllä oli vahinko, mutta tarkoitin sitä, eikä mitä sanoin Zachille, ollut totta.

°°°°°°°°

Keikkaan valmistautuminen ja keikka tunnelma oli taas laskenut alas päin. Tunnen vain niin kauheaa syyllisyyttä sanoistani.

Zach on näyttänyt koko päivän surulliselta ja katsoessaan minuun hän on näyttänyt vihaiselta. Ymmärrän sen täysin, mutta sydämeni särkyy tästä näystä. Näin ei pitänyt käydä!

Moi❣ Oon alkanut suunittelee uutta Why don't we kirjaa, mut alan varmaa julkasee sitä sitten, kun tää tulee valmiiks joskus. Siitä tulee vähän erilaisempi😉. ❤