Talk To Me• Wdw• Finnish

12. Pittsburgh

Zach

En voinut mitään. Minun oli pakko antaa anteeksi Jackille Torontossa. Minulle tuli silloin liian ikävä. En pystynyt olemaan erossa tai vihainen hänelle. Sain sentään halata häntä, jos se jotain lohduttaa. Mutta oli meillä tosi hauskaa ja on edelleen.

Olemme vain hengaamassa Pittsburghin hotellin aulassa olevassa oleskelutilassa. Meillä on vapaapäivä, ja olen todella kiitollinen siitä. On kiva pitää välillä päivä vapaata esiintymisestä. Nyt on aamupäivä, joten meillä on vielä melkein koko päivä aikaa seikkailla.

Päädyn jotenkin Jackin kanssa lähettelemään vuorotellen kuvia tyhmistä ilmeistä toisillemme. Väännän naamaani, otan siitä kuvan ja lähetän sen Jackille. Pian Jack taas vastaa uudella tyhmällä ilmeellä. Naurahdan katsoessani kuvaa. Miten olemme taas päätyneet johonkin näi  tyhmään?

Vilkaisen Jackiin, joka katsoo minua hymyillen. Jatkamme vielä hetken, kunnes Jonah ehdottaa, että lähtisimme jonnekin. Suostumme kaikki, koska ei meidän täälläkään koko päivää ole järkeä kuluttaa.

Kävelemme pitkin katua miettien, mitä tekisimme. "Mennäänkö eläintarhaan?" Daniel ehdottaa. "Joo!" Jack innostuu. "Okei. Mennään vaa", Corbynkin suostuu. Muutkin suostumme. Justin, joka tuli myös mukaamme lähtee johdattamaan puhelimensa avulla meitä eläintarhaa kohti.

Matka oli pidempi, mitä ajattelimme, mutta nyt olemme perillä. Ostamme kaikille liput sisälle ja lähdemme kierrokselle.Aloitamme Aasialaisesta metsästä.

Kiertelimme tarhassa ehkä noin kolme tuntia. Siellä oli yllättävän hauskaa. Eläimiä oli paljon, myös sellaisia, mitä en ollut ennen nähnyt. Otimme kuvia niiden kanssa ja muuten vaan pelleilimme. Kävimme juuri syömässä, koska kaikilla tuli ihan järjetön nälkä. Nyt olemme menossa hotelliin hetkeksi lepäämään, jonka jälkeen päätimme, että menemme ostoksille.

Kaadun sängylleni huokaisten. "Ootko noin poikki?" Corbyn naurahtaa. "No joo", haukottelen. Suljen silmäni hetkeksi ja seuraavan kerran avaan ne, kun Corbyn tönii minua hereille. Olin varmaan nukahtanut. "Zaach, meitä ootetaan jo", Corbyn valittaa. "Joo joo", sanon nousten ylös sängyltä.

Kiertelemme kaupoissa, ja löydän muutamia siistejä juttuja. Hetki sitten erkaannukmme, ja olen nyt Jackin ja Jonahin kanssa. Loput halusivat mennä eri paikkaan kuin me.

Kun alkaa tulla ilta, alamme saaneet kaupoista tarpeeksemme. Kokoonnumme kauppakeskuksen aulassa, josta lähdemme ulos. Kävelemme kadulla, jossa alkaa syttymään valoja valaisemaan pimenevää iltaa. Saavumme pieneen puistoon, jonne varmaan jäämme hetkeksi. "Hei! Vau!" Huudan ja juoksen suihkulähteen luo. Jack juoksee perääni ja kompuroi niin, että melkein kaatuu. Tartun häneen kiinni pitääkseni hänet pystyssä. Haluaisin niin suudella häntä nyt. Minulla on ikävä sitä tunnetta. Heitän ajatuksen pois mielestäni ja irroitan Jackistä. Kosketan suihkulähteen vettä, joka tuntuu kylmältä. Siinä on erilaisia valoja, jotka värjäävät veden kauniisiin väreihin. "Ompa hieno"  Jack kuiskaa vierestäni. Nyökytän.

Vatsani alkaa kurnia, ja Jack kuulee sen. Hän naurahtaa. "Onko nälkä?" Hän kysyy virnistäen. "Arvaa", tuhahdan. "Pitäiskö ostaa tuolta kioskista jotain ruokaa?" Hän miettii. "Varmaa. Kysytään haluuko noi muut jotain", sanon ja lähden muiden luo. He istuvat penkillä ja nauravat jotain. "Jos mä ja Jack ostetaan tuolta jotain ruokaa niin otatteko te", kysyn heiltä. "Me voidaan hakee pian ite. Ottakaa te vaan jo", Corbyn sanoo. Nyökkäämme ja menemme kohti kioskia.

Kioskilla on jonoa, joten asetumme sen perälle odottamaan. Ikävä Jackin huulia kohtaan on vain kasvanut ja en pysty melkein enää hillitsemään itseäni.

"Jack. Mä en pysty olee enää", sanon ja tartun Jackin käteen ja vedän hänet kioskin kulman taakse. Tartun hänen kasvojen molemmilta puolilta ja menen häneen kiinni. Huulemme painuvat yhteen. Jack on hetken hämmentynyt, mutta vastaa nopeasti. Hänkin varmaan on jo odottanut tätä hetkeä. Huulemme liikkuvat samassa rytmissä toisiaan vasten.  Jack tarttuu lantiostani kiinni ja yrittää tulla lähemmäs, vaikka olemme jo ihan kiinni toisissamme. Siirrän omat käteni hänen niskaan. Kaikki tuntuu niin täydelliseltä ja niin ne kai onkin. Vetäydymme hiukan vastahakoisesti irti toisistamme. Katson Jackiä silmiin, ja hän minua. Sitten hän syöksyy uudestaan huulilleni. Tämä tuntuu niin oikealta. Niin kuin muuri välissämme olisi lopullisesti murrettu. Pienimmätkin kivet olisi viety välistämme pois. Tämä tuntuu myös niin uudelta, mutta samaan aikaan niin tutulta. Kylmät väreet kulkevat sisälläni, kun Jack liikuttaa kättään kyljelläni. Nautin hetkestä niin paljon. En pysty sanoilla kuvaamaan tunteitani.

Mutta tottakai niin kuin kaikki muutkin hetket, myös tämä loppuu. Daniel nimittäin ilmestyy nurkan takaa. Jack vetäytyy nopeasti kauemmas. Tunnen punastuvani vähän, kun Daniel katsoo meitä hymyillen, jonka voisi melkein laskea virnistykseksi. "Anteeks, jos mä keskeytin jotain, mutta me ajateltiin, et jos lähettäis syömään hotellille", hän kertoo. "Joo ihan just. Menkää te jo vaan", Jack vastaa meidän molempien puolesta. "Juu. Ei mitään kiirettä", Daniel sanoo ja häipyy.

Vilkaisemme Jackin kanssa toisiamme ja alamme nauraa. "Jaa, että silleen", Jack tokaisee naurahdellen. "Niimpä", hymähdän. Katsomme toisiamme silmiin, ja Jack tulee takaisin lähemmäs ja suutelee varovasti ja paljon hellästi minua. Tämä on paljon herkempi ja rauhallisempi kuin edellinen.

Irrottaudumme suudelmasta, mutta pidämme siltin toisistamme kiinni.  Tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt, kun katsomme toisiamme silmiin. En ole ikinä tuntenut mitään tälläistä, mitä tunnen nyt. Jos hän ei pitäisi minusta kiinni, varmaan liukenisin maahan vedeksi. "Zach" , Jack sanoo rauhallisella äänellä. "Mmh...", mutisen kääntäen katseeni kenkiimme. "Öö...tota... haluaisitko sä olla mun poikaystävä?" Hän kysyy hiukan takerrellen. Jähmetyn. En odottanut mitään tälläistä tai odotin, mutta en ajatellut sen oikeasti tapahtuva. "Tai tää tuli nyt varmaan aika nopeesti, mutta jos et vielä huomannut, niin mä tykkään susta, siis niin kun tosi paljon", hän jatkaa sekavasti. Hän on ihan hassu. En ole koskaan ennen hänen puhuvan noin hermostuneesti. Hän on yleensä niin varma sanoistaan, vaikka sekoaakin niissä välillä. Tajuan olleeni liian kauan hiljaa, ja Jack on tulossa vain hermostuneemmaksi. "Joo... tai siis... joo tottakai!" Huudahdan. Tiukennamme otettamme ja halaamme tiukasti toisiamme. "Kiitos", Jack sanoo antaen pienen pusun huulilleni. "Mistä?" Ihmettelen naurahtaen. "Siitä, että oot just sä ja siinä", hän vastaa halaten uudestaan. "Samoin", hymähdän.

"Aijotaanko me kertoo?" Kysyn hetken hiljaisuuden jälkeen. "Joo pojille, mut ei mun mielestä muille", Jack sanoo tehden lopusta vähän kysyvän. "Joo käy", vastaan hymyillen hiukan.

Jack nappaa kädestäni kiinni, ja menemme takaisin kioskijonoon, joka on tällä kertaa paljon lyhyempi. Kun saamme ruuat, lähdemme kävelemään kohti hotellia. Kaupinki on kaunis kaikissa valoissaan näin illalla ja ihmisiä liikkuu vieläkin aika paljon ympäriinsä. Pidämme edelleen toisiamme kädestä kävellessämme. Tämä tuntuu niin oudolta. En voi uskoa, että minulla on nyt poikaystävä!

Hotellilla nousemme hissin avulla viidenteen kerrokseen, jossa etsimme Jackin ja Jonahin huoneen. Tällä kertaa minä olen Corbynin kanssa samassa ja Daniel Justinin. Jack avaa oven kortillaan. Yllätykseksi huoneessa ovat kaikki kolme. He ovat siltin omilla kännyköilään ympäri huonetta. "Moi", Corbyn sanoo, kun huomaa meidän tulleen. "Hei", vastaan samaan aikaan Jackin kanssa. "Me haluttais sanoo..., että... mä ja Zach seurustellaan nyt", Jack kertoo. En ajatellut hänen sanovan sitä näin nopeasti, mutta toisaalta näkihän Daniel, mitä teimme ulkona... Kaikki ryntäävät halaamaan meitä. Horjahdan vähän taakse päin nauraen. "Vihdoin! Te ette tiiä, kuinka kauan me ollaan odotettu tätä!" Daniel huudahtaa riemuiten. Nauramme kaikki.

Kun vihdoin rauhotumme ja saamme syötyä, lähdemme omiin huoneisiimme nukkumaan. Sängyssä Jack lähettää vielä pusunaama kuvan itsestään, ja teen saman takaisin. Sitten suljen silmäni. Olen nyt vain niin onnellinen.

Heippa❣Musta tuntuu, et mul oli jotain sanottavaa, mut en kyl muista enää mitä😅.

Yhen jutun kuitenkin muistan; ootte parhaita😘❤.