Talk To Me• Wdw• Finnish

16. Los Angles

Zach

Kiertueen viimeinen automatka on alkanut. Olemme matkalla Los Anglesiin melko ruuhkaisessa liikenteessä. Minua harmittaa vielä isäni, mutta olen päässyt siitä paljon eteen päin. Tietenkin Jackin avulla. Ilman häntä en varmana olisi näin sujut itseni kanssa.

Haukottelen ja puristan päätäni. On liian aikaista pysyä hereillä. No joo, kello on yhdeksän, mutta siltin. Voisin vain nukahtaa tähän vaikka koko päiväksi. Sinnittelen kuitenkin hereillä, jotta en sekoittaisi unirytmiäni ihan. Ja onhan tänään kaiken lisäksi viimeinen päivä kiertuetta. On meillä vielä muutamia asioita hoidettavana, mutta sitä ennen saa mennä kotiin. Tiedän jo nyt tästä päivästä tulevan mahtava. Jack sai suostuteltua, että kerromme suhteestamme faneille. Tottakai se jännittää, mutta luotan heihin. Luotan, että he hyväksyvät meidät ja pitävät meitä samanlaisina kuin ennenkin.

Vihdoin alamme lähestyä määränpäätämme, ja maisemat alkavat näyttää tutuilta. Nojaan pääni taakse ja vain rentoudun vielä hetkeksi. Suljen silmäni ja kuuntelen radiosta tulevaa hiljaista musiikkia. Kaikki ovat omissa maailmoissaan ja autossa on rauhallinen tunnelma.

Kun auto pysähtyy, kaikki havahtuvat takaisin todellisuuteen. Rauha katoaa autosta ja innostus nousee sen tilalle. Nousen pois autosta hiukan verrytellen jalkojani. Vedän keuhkoni täyteen ilmaa ja puhallan sen pois.

Sisällä suuressa rakennuksessa pääsemme aamupalalle. Tai no oikeastaan kakkosaamupalalle, sillä söin jo aikaisemmin vähän. Lappaan lautaselleni ruokaa niin, että alan epäilemään, jaksanko syödä sitä kaikkea. Otan vielä omenamehua ja menen paikalleni syömään.

°°°°°°°

Olemme valmistelleet asioita, käyneet harjoittelemassa ja niin pois päin, ja nyt meillä on vähän vapaa-aikaa. Ajattelimme Jackin kanssa nyt pitää liven, jossa kertoisimme suhteestamme. Tiedän sen aiheuttavan melkoisen härdellin kaikki alla, mutta se on joka tapauksessa edessä.

Istun Jackin kanssa sohvalle. "Alotetaanko se nyt?" Kysyn. "Joo. Mut odotetaan aluks sit, että tulee vähän katsojia", hän vastaa, johon myönnyn. "Jännittäkö sua?" Jack kysyy. "Vähän", myönnän. "Nii muakin", Jack tunnustaa antaen pienen pusun huulilleni. Viritämme Jackin puhelimen sopivaan kohtaan ja aloitamme liven.

Aluksi tervehdimme katsojia ja olemme vain hiljaa. Kun ihmisiä alkaa olla enemmän paikalla, alamme jutella kuulumisia heidän kanssaan. "Hei! Mitä kuuluu? Hyvää kiitos", luen ja vastaan yhteen kommenttiin. Juttelemme kiertueesta vielä muutaman minuutin, jonka jälkeen huomaan Jackin vakavoituvan. Silloin tiedän hetken olevan lähellä. Samaan aikaan Daniel ilmestyy seuraamme. "Hei tyypit! Aa.. te ootte livessä. Moi, mä oon Daniel", Daniel esittäytyy kameraan samalla kuin istuu viereemme. Olen samaan aikaan iloinen ja pettynyt siitä, että Daniel tuli tänne. Daniel on kiva ja mukava, mutta juuri nyt hän keskeytti pahasti. Hän ei tiedä, mitä aijoimme tehdä, joten häntä ei voi syyttää. Jack kuiskaa nopeasti Danielille aikeemme. Daniel näyttää pahoittelevalta. "Ai... no mä voin mennä", hän on jo nousemassa, mutta pysäytän hänet nappaamalla kiinni hänen paidan reunasta. "Ei se haittaa. Sä voit kyl jäädä", kerron. "Okei sitten", hän istahtaa takaisin paikalleen.

"Okei! Meillä on nyt tärkeetä kerrottavaa", päätän aloittaa. "Juu, niillä on" Daniel täsmentää. "Jep" Jack myös myöntää. Naurahdamme kaikki, vaikkakin vähän hermostuneesti. "No niin oikeesti", Jack vakavoituu ja jatkaa: "tää asia on ollut meillä esillä lähes tän koko kiertueen ajan ja välillä se on ollut paremmin ja välillä huonommin. Nyt se on kuitenkin hyvin ja me haluttais valaista teitäkin siitä. Tunnen sydämeni hakkaavan aina vain nopeammin. "Joten... siis... no... mä.... ja Zach ollaan yhdessä. Niin kun seurustellaan. Zach on mun poikaystävä", Jack pamauttaa totuuden ilmoille ja hetkeksi tulee hiljaista. Niin kuin kaatosade olisi pysännyt seinään. Lähes saman tien kommenttikenttä alkaa täyttyä kommenteista, jotka ovat ainakin suurimmaksi osaksi positiivisia. Riippuu, miten tulkitsee tuota emojimerta. Minä ainakin nään sen ihan positiivisena. Huomaan jonkun kysyvän niistä kuvista, että olivatko ne sittenkin aitoja. Otan sen esille: "joo. Ne kuvat sillon oli ihan aitoja. Me ei vaan haluttu vielä sillon kertoo mitään." "Voitteko pussata?" Daniel lukee yhden kommentin. "Joo. Mä meen siks aikaa tänne pöydän alle", hän myös heti lisää. Ennen, kun kerkeän edes ajatella mitään, Jackin huulet ovat jo omillani. Vastaan lyhyeen suudelmaan. "Nyt teijän ei tarvii enää editoida niitä kuvia", huomautan nauraen. "Totta", Jack liittyy nauruuni ja vinkkaa silmää. Oloni on paljon levollisempi ja tunnelma on muutenkin rento.

Vastailemme muutamiin fanien kysymyksiin, joita tulee todella paljon. Emme millään voi vastata niihin kaikkiin, koska keikkakin alkaa jossain vaiheessa.

Kun vihdoin lopetamme liven tunnen oloni taas kevyemmäksi. Tajuan vasta nyt, kuinka paljon ylimääräistä ja turhaa painoa sisälläni on lähiaikoina ollut. Olen stressannut ja kasvattaanut asioita päässäni isommiksi, vaikka nämä isoja asioita ovatkin, mutta siltin. Tämä on ollut opettavin, haastavin, mutta samaan aikaan myös ihanin kiertue ikinä. Totta puhuen se ei ole edes vielä ohi.

"Dani hei, otatko meistä muutaman kuvan", Jack kysyy. "Joo totta kai. Mennään tonne", Daniel vastaa innostuen. Jack tarraa käteeni ja vetää minut ylös sohvalta. Kiljaisen. Asetumme Danielin osoittamaan paikkaan ja tarraudumme toisiimme. Daniel räpsii kuvia meistä.

Kun Daniel saa otettua mielestää  tarpeeksi kuvia, palaamme takaisin sohvalle valitsemaan parhaita. Itse päädyn kahteen kuvaan. Toisessa vain halaamme toisiamme ja toisessa Jack pussaa poskeani. Päätän laittaa ne heti instaan. Kirjoitan kuvatekstiksi: Mun poikaystäväni. "No uhhuh, kun menee söpöksi", Daniel nauraa. "Mmh... ehkä vähän, mutta menköön tän kerran", myönnän. "Ai vaan tän kerran", Jack varmistaa. "Juup! Ei koskaan toisten", nauran. "Sen kun näkis", Danielkin nauraa. Jack laittaa myös melkein saman kuvan kuin minä. Selaan tähän mennessä tulleita kommentteja, jotka saavat sydämeni sulamaan. Halaan molempia Jackiä ja Danielta samaan aikaan. "Kiitos", mumisen heille. "Kui?" Daniel kysyy. "Kun ootte parhaita", selvennän. Molemmat vastaavat samoin takaisin.

Kun Corbyn ja Jonah tulevat huoneeseen ryntään halaamaan myös heitä. "Te teitte sen", Corbyn toteaa hymyillen. "Nii", vastaan. "Me katottiin sitä liveä tuolla yhdellä penkillä", Jonah kertoo. "Oli aika söpöä", Corbyn lisää. Nauramme kaikki.

°°°°°°°°

Viimeinen kappale on loppusuoralla, ja menemme kaikki lavan eteen. Kun Corbyn laulaa viimeisen nuotin Talkista. Jack ryntää luokseni ja suutelee minua. Tunnen oloni niin onnelliseksi, kun liikutamme huuliamme fanien kiljuessa taustalla. Irrottaudun kuitenkin aika nopeasti, jonka jälkeen kumarramme kaikki käsi kädessä ja kiitämme yleisöä. Lavalta päästyämme teemme ison ryhmä halauksen, jonka jälkeen tarraudun Jackiin. Painan pääni hänen olkapäälleen hymyillen. "Mä rakastan sua", kuiskaan. "Mä rakastan sua enemmän", hän kuiskaa takaisin painaen hellän suukon hiuksiini. Kuuluu kameran räpsähdys, ja sitten Danielin innostunut huuto: "Paras kuva ikinä!" Nauramme kaikki. Tämä on varmaan hänellekin unelmien täyttymys. Ainakin siltä se kuulostaa.

Minä todella rakastan elämääni.

Super hyvää joulua🎅!

Niin tää tarina oli sitten tässä. Kiitos ihan tosi tosi tosi paljon kaikille lukeneille, votettaneille ja kommentoineille🙏 kiitos. Te ette tiiäkkään, kuinka iloseksi ootte mut tehnyt. Tähän tarinaan saattaa tulla joskus vielä lukuja, mut en oo varma. Alotan tässä joskus uutta kirjaa/kirjoja, mutta ilmotan siitä täällä paremmin.❤